Hei taas!
Oli pakko tulla kirjoittamaan ylös tämän aamuisia ajatuksiani. Jotenkin taas tuntuu hyvältä palata MAM:n pariin ja päästellä höyryjä ulos. Onneksi minulla on aina kuitenkin tämä blogi, jolle avautua, kun eipä tuota painonhallintahoitajaakaan enää ole.
Eilinen vapaapäivä, ja varsinkin edellispäivä menivät suhteellisen hyvin. Keskiviikon vapaapäivä oli aamusta alkaen toimintaa täynnä, eikä paska-ajatukset ehtineet tulla päähäni lainkaan. Aloitin aamuni rauhassa, kävin lenkillä ja ylitin jopa omatkin odotukseni siitä, miten lenkillä pärjäsin.
En tiedä miten pitkä lenkki oli, mutta kesto oli noin 45min, josta suurin osa reipasta hölkkää. Oli loistavaa tajuta, että jaksoin hölkätä Onkilahden toisen puolen kokonaan yhteen pötköön. Sykkeet olivat maksimissa (182-184), muta jaksoin, ja se oli parasta. Ihaninta oli se, kuinka valotolpat jäivät yksi toisensa jälkeen taakseni. Jokaisen tolpan kohdalla mietin "vielä tämä yksi väli". Lenkn jälkeen suihku ja safkan vääntöä. Viimeiakoina on mennyt yllättävän paljon kalaa. loppuilta kului ystävien kassa kaverini siskolle häämeikkiä ja -kampausta tehden.
Eilinen vastaavasti tuntui menevän penkin alle karppauksen ja painonhalinnan osalta. Pikkuveljeni tuli Vaasaan ja olimme sopineet menevämme tätimme kanssa syömään ja muuten vaan olemaan. Kävimme syömässä Svensa Glubbenilla. Ravintolan lounastarjoilu oli todella armollinen karppaajalle, ja taas huomasin syöväni kalaa mielin määrin. Pähkinä-siemen sekoituksesta todella paljon plussaa!
Jälkiruuan kanssa menin sitten mokaamaan. Oli torstai, joten tarjolla oli pannukakkua, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Otin yhden palan, vähän mansikkahilloa mutta paljon kermavaahtoa. Kermavaahto maistui siltä, ettei siihen oltu lisätty sokeria, toisinkuin mansikkahilloon. Vatsa ei todellakaan pitänyt valinnoistani ja ramppasinkin aika nätisti vessan puolella koko loppupäivän.
Pahin juttu oli varmaan se, että olin ajatellut käyttäväni Easy Fitin ilmaiskoritn torstain vapaapäivän kunniaksi, ja olin suunnitellut, että menen salille iltapäivästä vähän uumoilemaan ja tutustutumaan, niin sanotusti tutkimaan paikkoja. Veljeni perheineen lähtivät takaisin Seinäjoelle vasta kuitenkin myöhään iltapäivästä, ja kuuden aikaan illalla tajusin olevani kotona yksin tylsistyneenä. Ilmaiskortin sai käyttää vain asiakaspalelun ollessa auki.
Keli oli huono ja mielenkiinto kaikkeen maassa. Tuntui että kyseisenä päivänä oli ollut jo niin paljon tekemistä. Masensi ajatus syödystä pannukkusta ja salille menemättömyydestä. Heti piti mokata. Tylsyys vain tuntui sakenevan ja päätin käydä hakemassa Lidlistä Skyrejä. Mukaan tarttui myös pistaasi- ja cashewpähkinöitä. Syödä mussutin kaiken melkeimpa saalta istumalta, joten eilinen meni kokonaan penkin alle. Ihan liikaa kaikkea, enkä päässyt edes salille. Hyvä minä. Tylsyyksissäni kuitenkin lämmitin suanan ja päätin herätä seuraavana aamuna, eli tänä aamuna, aikaisin ja lähteä edes lenkille ennen työvuoroa.
Heräsin aamulla ensimmäisen kerran klo 7, sillä Siru tuli ruinaamaan ruokaa. Jostain syystä päätin kuitenkin nukkua "hetken" vielä. Heräsin yhdeksältä ja aamuvitutus tunkeutui päähäni saman tien. Mieleni olin jo päättänyt etten ehdi ennen työpäivän alkua mihinkään, jos aion ruokaakin vielä ehtiä tekemään.
Seli seli, vali vali.
Mun on pakko alkaa heräämään aamuisin viimeistään seitsemältä, ei tästä touhusta tule muuten yhtään mitään. Aikoinaan muistan kuinka heräsin aamulla jopa jo viiden aikaan, että ehtisin ennen aamuvuoroa salille treenaamaan. Missä on sama into nyt?
Ajatukset tuntuvat olevan samalla tasolla, mutta toteutus tökkii pahasti. Syy siihen, miksi sinne lenkille niin kovasti olisin halunnut, on juurikin se, että saisin siitä sitä niin kovasti toivottua energiaa ja onnellisuutta, hyvää fiilistä ja endorfiilihuumaa. En niinkään kulutusmielessä. Mutta jos ämmä jää aamulla nukkumaan vielä "hetkeksi", menee loppupäiväkin aivan päin prinkkalaa. Ihanaa, kun takaraivossa sykkii edelleen se eilinen pannukakku.. Kaiken kukkuraksi voin kuvitella millainen työpäivä on luvassa; kiireinen ja hikinen, paljon ihmisiä ja mihinkään et ehdi revetä. Argh.
Tässä on nyt pakko tapahtua jokin muutos. Lupaan, MINÄ LUPAAN, tänään menen ajoissa nukkumaan ja herään vaikka väkisin aamulla ajoissa, jotta voin ajan kanssa käydä lenkillä ja lähteä töihin.
Onneksi huomenna on kuitenkin uusi aamu ja uusi mahdollisuus.
ps. Jotain hyvää kuitenkin tälle viikkoa; ostin Psylliumia ja makeutusainetta. Pitäisi vain kaivella hieman nettiä ja päättää mitä haluan leipoa (ja koska?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anonyymi kommentoija, ilmoita nimimerkkisi!