The Worst Part(s) of Me

Otsikon mukaisesti teksti sisältää aihealueita, jotka mättäävät. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

Tämä viikko on kulunut aivan upeasti. Olen päässyt salille suunnitellusti kolme kertaa, eikä ruokapuolikaan ole ollut niin järkyttävän huonossa kuosissa, kuin se voisi olla. Kaikki muukin omassa elämässä tuntuu rullaavan hyvin. Tilanne on siis paranemaan päin!

Yksi mikä tässä painonpudotushommassa on varma; en aio enää karpata. Haluan syödä leipää, pastaa, riisiä..kaikkea normaalia. Vaikka perunamuusia jos siltä tuntuu! Ainoa asia mikä todellisuudessa tällä hetkellä kusee ruuan suhteen, on kaikki makea. 

Voisin tunkea suuhuni kaikkea mahdollista hyvää; suklaata, karkkeja, jugurtteja, jäätelöä ja leivoksia..ja keksejä. Suurin viholliseni ja intohimoni tällä hetkellä. Suoraan sanottuna vituttaa, kun ote omasta "mielestä" ja mielihaluista on lipsunut tähän kondikseen. En esimerkiksi miellä kahvia millään tavalla pahana välipalana työpäivän aikana, saatikka illalla kotona. Mutta kun vatsa huutaa jotain hyvää kahvin seuraksi, niin minulta lipeää ote. Voisin syödä kaiken maailman keksit kahvin kanssa, mitä enemmän suklaata sen parempi. Ja KYLLÄ, paketti saattaa mennä kerralla. 

Nämä keksit on saatanasta !

Tuntuu että se sama vanha minä puskee päälle, samoine vanhoine ajatuksineen: "ei yksi pala haittaa. ...no ei toinenkaan... okei kolmas ja menen huomenna salille". Huokaus.. mutten aio kuitenkaan luovuttaa! Tässä muuten piilee syy siihen, miksi alunperin jatkoin tämän blogin kirjoittamista. Täällä saan kirjoittaa ajatukseni kaikkien nähtäville ja samalla miettiä asioita oikeasti kirjoittaessani. Tuntuu kuin minulla olisi erillinen taho, jolle olen ainakin jollain tapaa tilivelvollinen. Kumpa saisin tällaisen mielentilan päälle nyt. Terapiamuoto kai tämäkin?

Salilla sain ohjeeksi ostaa protskupatukoita ja syödä kahvin kanssa vaikka puolet patukasta, että makeannälkä katoaa. Pitäisi vaan saada aikaiseksi ostaa pitää vaan odotella palkkapäivää ja käydä ostamassa ja löytää sellaisia patukoita, joihin ei heti kyllästy. Osaako kukaan ehdottaa mitään hyviä, varsinkin kahvin seuraksi?

Olen miettinyt tätä painonpudotusurakkaa välillä ja toivonut, ettei puntaria tarvitsisi katsoa enää niin usein. Paino on kuitenkin pysynyt suurimmaksi osaksi hyvin kurissa, se on totuus. En ihan tosissaan tiedä onko minusta enää siihen samaan laihdutusmoodiin, kuin viimevuoden lopusta, taikka tämän vuoden alusta. Silloinkin meinasi lähteä koko homma ihan lapasesta, vaikkakin toisella tapaa kuin nyt. 

Haluaisin pitää tätä enemmänkin kiinteytysprojektina, kuin laihdutusprojektina. Jälkimmäinen termi ihan oikeasti ahdistaa, mutta vastaavasti ensimäinen tuntuu paljon enemmän mun jutulta tällä hetkellä. Kiinteyttäminen kiinnostaa enemmän, paino voi tippua siinä samalla jos niikseen on. Näistä asioista aion keskustella keskustelen Johannan kanssa seuraavassa painonhallintatapaamisessa loppukuusta.

Isoin ongelma-alueeni. Enkö voisi vaan ottaa sakset ja leikata noi pois?!

Yhteenveto viikon liikuntasuorituksista: maanantaina salillä käsitreeni; 437 kcal matalilla sykkeillä, joita yritin ylläpitää välillä tehden aerobista (treenin kulutus ja sykkeet: keskisyke 111, max 143. Aika vähäisiä sinänsä, mutta silloin teki mieli tehdä treeni leppoisasti. Tulipa tehtyä rasvanpolttosykkeillä ainakin!). Keskiviikkona jalkatreenin lisäksi puolen tunnin vatsalihasjumppa ja venyttely, jolloin kulutin 722 kcal edelleen pienillä sykkeillä (ks 108, max 147, taas rasvanpolttosykkeillä wuhuu!). Keskiviikkona huvitti erityisesti ja viihdyin salilla 2,5h! Salin jälkeen oli asenteella voittajafiilis.

Tänään lauantaina oli tarkoitus mennä tekemään salille koko ohjelma läpi, mutta koska WAWilla oli tarjolla 60 minuutin rasvanpolttospin ja 15 minuutin rykäys vatsoja, niin oli pakko kokeilla. Kulutin 691 kcal, keskisyke 133 ja max 182. Hiki lensi, ja uskokaa pois; 15 min vatsoja oli ehta rykäys, kunnon rääkki! Lankutusta ja vähä lisää lankutusta.

Johan oli pyörät millä polkea spinning-tunnilla! Pyöriä ei saanut säädettyä läheskään yhtä hyvin kuin Fressillä Seinäjoella asuessani, varpaat puutuilivat ja sen lisäksi ohjaaja oli jotenkin todella pliisu ja vaisu. Olisin kaivannut enemmän huutoa ja kannustusta. Missä oli kaipaamani "JAKSAA JAKSAA SAATANA!!!!!"-asenne? 

Tämän lisäksi otsan sai kurttuun musiikin laatu. Ihan oikeasti, jos lataat netistä pitämällesi spinning- tunnille musiikkia, niin miksi ihmeessä et lataa sitten hyvän laatuista musiikkia heti kerralla, vaan soitatat rätiseviä biisejä, joita muitakin ketuttaa kuunnella? Argh. Viimeksi kun spinning-tunti ei mennyt ihan putkeen, ajatukset olivat tällaiset.

Lauantai on yleisesti ottaen ollut mulle se päivä viikosta, kun katselen piirrettyjä ja teen kaikkea kivaa. Toki blogin kirjoittaminen on kivaa, mutta nyt on aika siirtyä muihin puuhiin. Upeaa lauantai-iltaa teillekkin rakkaat lukijat, ja muistakaahan kommentoida!

December Start Up!

Viimeiset puoli vuotta olen ulkoillut jos en päivittäin, niin sitten vähintään joka toinen päivä. Mukanani on ollut puolison löytymisen myötä talouteen tullut koira, Bono. Bono ei ole minun omani, mutta jokainen nainen tietää miten hankalaa on vastustaa pientä koiranpentua. Niin kävi myös minulle.

Koiran myötä lenkittäminen on ollut oikeastaan ainoa asia, mitä olen tehnyt viimeisen puolen vuoden sisällä itseni (ja silloinkin enemmänkin koiran) eteen. Minimissään ulkoilut ovat olleet 15-20 minuuttia ripeää taikka rentoa kävelyä ja runsasta haistelua varsinkin koiran osalta.

Simo on vieläkin mukana kuvioissa, ja tulee aina olemaan ♥.

Ensimmäisessä virallisessa painonhallintatapaamisessa 29.10. Johanna ehdotti tehostettua ulkoilua koiran kanssa. Toisin sanoen töppöstä töppösen eteen ja hieman nopeammin kuin normaalisti! Kokeilimme Bonon kanssa heti seuraavana päivänä hieman pidempää lenkkiä suunnasta välittämättä.

Parasta koiran kanssa ulkoilemisessa on tällä hetkellä se, että voimme liikkua oikeastaan ihan missä vain ja aina löytää jotain uutta. Vastamuuttaneena lenkkeily on myös kiva tapa tulla tutuksi uuden asuinympäristön kanssa, sillä en ole aiemmin asunut Vaasassa. 

Lähdimme Bonon kanssa etsimään paikallista hevostallia, jonka takana työkaverini mukaan meni mukava lenkkipolku. Sykemittari mukaan ja avot, noin puolentoista tunnin harhailun, haistelun, juoksemisen ja hölkän tuloksena kulutin 598 kcal (keskisyke 124, max syke 172). Bono nukkui sikeästi kotiin päästyämme. Matkan pituudesta ei harmikseni ole mitään hajua, en halunnut raahata puhelinta taskussa mukana.

Uuden salin löytymisen myötä ei tarvitse tuijotella jatkuvasti sykemittaria, ainakaan kulutuksen vuoksi. Ulkoilun lisäksi olen päässyt tällä viikolla jo kahdesti salille, joten kulutus on lisääntynyt viimeaikaisesta "tekemättömyydestä" ainakin jonkin verran. Ruokapolitiikka sen sijaan tarvisi tarkempaa miettimistä tällä hetkellä.

Testasin tällä viikolla ensimäisen kerran salilta saamaani ohjelmaa, jonka olin suunnitellut jakavani suoraan kahtia.  Kahtia jakamalla saliohjelman läpimenoon ei tarvita reilua kahta tuntia, kuten totesin ensimäisen kerran ohjelmaa läpikäydessäni. 

Saliohjelman mukaan ohjelmaan kuluisi noin 90 minuuttia kerrallaan, mutta itse totesin toisin. Sama kävi kulutuksen mukaan; minun tiedoillani kyseissä 90 minuutissa kuluisi keskimäärin 600 kcal. Sykemittari pamautti 1h 50min kohdalla 821 kcal, enkä ehtinyt tehdä edes loppuaerobista lääkäriajan vuoksi. Oli aika mahtava fiilis nähdä että salilla voi ihan hyvin kuluttaa kaloreita, samalla tapaa miten koin kuluttavani esimerkiksi tunnin spinning-rytäkässä.

Saamani saliohjelma on hyvin yksinkertainen; alkulämmityksen (9 min, eri vastuksilla polkien) jälkeen kokonaisuudessaan jalat 20 sekunnin tauoilla (voin kertoa, ei riittänyt..). Jaloille oli varattu neljä eri laitetta, joissa laitteesta riippuen 2x20 toistoa tai 4x20 toistoa. Jalkojen jälkeen vatsarutistukset, josta käsiliikkeisiin viiden minuutin välilämmittelyn kautta. Lyhyillä tauoilla ja välilämmittelyllä vältetään sykkeen laskemista liian alhaiselle tasolle saliohjelman aikana, jotta rasvanpoltto maksimoituu. Hyvä juttu, mutta kun tämä akka ei meinannut pysyä tahdissa mukana!

Käsiliikkeissä käyn läpi yhteensä viisi eri laitetta, joissa toistot ovat pääpiirteittäin 2x20. Jokaisessa laitteessa on omat painovastuksensa ja osakseen tämän takia salilla käynti venähti. Oli pakko hieman testailla ovatko painomäärät sopivia mielestäni, joten myönnettäköön, säätämiseen meni oma aikansa. Saliohjelmani viimeinen laite ennen loppuaerobista on ehdottomasti lempparini Kinesis.

Kuva täältä.

Kinesis korvaa Wellnesplanetilla oikeastaan kokonaan normaalin taljan, enkä yhtään ihmettele miksi. Laite on todella sulava liikkumaan oman kropan mukana kumimaisten/silikonisten kahvojen ja vastusnauhojen avulla ("Kahvan vastus tulee kahdesta suunnasta, liike on luonnollinen ja pehmeä. Vastus kasvaa myös etäisyyttä lisäämällä". Tekstin lähde täällä). Painot eivät ole mitattu kiloissa, vaan ns. vastustasoissa; 1-10 muistaakseni? En osaa sanoa paljonko yksittäinen taso on kiloissa, mutta jokainen varmasti löytää itselleen sopivan vastuksen. Kinesis-laitteella teen rintaa ja "alli-liikettä" 4x20 sarjoissa.

 

Lyhyesti ja ytimekkäästi; tarkoitukseni on päästä salille vähintään kolme kertaa viikossa. Näihin kolmeen kertaan sisältyy jalkapäivä, käsipäivä ja vapaaharjoitus/jumppa. Tämän lisäksi aion ottaa ulkoilusta kaiken irti. Vielä kun saisi ruokapolitiikan kuntoon.. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Switch Lanes

been far too long since the last time I wrote. On kulunut liian pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoitin, ihan liian pitkä aika. Olen kirjoittanut tämän saman lauseen jo kahteen edelliseenkin blogiini, mutta tämä blogi on silti killunut mieleni perukoilla. Tähän blogiin on vaikein palata.

Hiljaiselo blogirintamalla on ollut totaalista. En ole lukenut mitään, keneltäkään. Pahoitteluni myös tästä, tiedän että edes tuttujen blogeja pitäisi kyetä seuraamaan, mutta muuttuneet elämäntilanteet ovat vieneet mennessään.

En halua kirjoittaa pitkää romiaania siitä, mitä olen maaliskuusta saakka puuhaillut, koska se ei ole tämän blogin pointti. Mutta koska blogi kuitenkin käsittelee minun painonpudostusurakkaani, koen keskeiseksi kertoa muutamia asioita, jotka ovat reilun puolen vuoden sisällä muuttuneet.

1. Asun nykyään Vaasassa. Muutin Vaasaan 1.9 ja aloitin uudessa työpaikassa 2.9.

2. En ole tehnyt koko kesänä mitään itselleni, en käynyt salilla, en mitään.

3. Paino on silti pysynyt maagisen 75 kilon alapuolella.

4. Syön nykyään pastaa, perunaa, leipää.. syön normaalisti.

5. Ja kyllä, olen syönyt karkkia, suklaata, sipsejä, leiponut kakkuja ja juonut limsoja. Kesällä söin paljon jäätelöä. Alkoholi on vähentynyt suuresti.

6. Jatkan painonhallintatapaamisia uuden työpaikan myötä tulleen hoitajan, Johannan kanssa.

7. Aion päästä 70 kilon tavoitepainoon loppuvuoteen mennessä.

8. Liityin jäseneksi uudelle salille Vaasan Kivihaassa (Waw Wellnessplanet), joka on pelkästään naisten sali.

9. Tavoite salilla saada yläkroppa ja kädet kuntoon.

Olen kadottanut kamerani laturin piuhan jonnekin, enkä löydä netistä siihen uutta sopivaa laturia. Olen ollut kameraton yli puoli vuotta, joten pahoittelen tämän hetken kuvattomuutta ja satunnaisia puhelimella näpsittyjä kuvia tekstin seassa. Jossain vaiheessa saan ostettua uuden kameran. Lupaan sen (itselleni).

Keskityn sali-asioihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin seuraavassa postauksessa, koska haluan tämän tekstin olevan ovi jokaiselle lukijalle uuteen yritykseen. Ja kyllä, uuteen yritykseen, koska suurimmaksi osaksi hiljaiselo on johtunut oman kiinnostuksen puuttumisesta.

Se sama palo ja halu löytyy minusta vielä, ihan samalla tavalla kuin vaikka vuosi sitten. Kevät ja kesä oli paikallaan junnaamista, ei tapahtunut mitään painorintamalla, eikä kiinnostanut edes tehdä asialle mitään, mutta oma elämä oli sitten sitäkin vilkkaampaa. Nyt tilanne on rauhoittunut, joten voin täysin rinnoin keskittyä viimeisiin kiloihini ja alkaneeseen kiinteytysprojektiin.

Toivottavasti pysyt mukana blogini kiemuroissa tulevaisuudessa, kaikki ovat tervetulleita mukaan!