lauantai 30. maaliskuuta 2013

Odd Digits & Sickness



Hei kaikki!

Hyvää pääsiäistä kaikille! Täällä Pohjanmaalla virvotaan näin lankalauantaina ja olen tälle päivää ehtinyt bongata pari noita-akkaa kauppareissulla. Muutoin koko pääsiäinen ja koko kulunut viikko on kulunut sairastellessa ja nukkuessa. 

Viimeksi olin kipeänä tammikuun alussa, mutta yleensä mun taudit menee ohi muutamassa päivässä kun malttaa ottaa rennosti. Nyt olen ollut huonossa kunnossa maanantai-illasta lähtien, eli jo kuusi päivää. Pää on täynnä räkää, hengittäminen on hankalaa ja kuume poukkoilee missä lystää. Onneksi se ei ole kuitenkaan mennyt mihinkään 39 asteeseen, niin kuin lääkärissä ollaan varoiteltu. Pahinta tässä on varmaan se, että olo on kuin selkäänsä saaneella; lihakset ovat pahoin jumissa ja joka paikkaa aristaa. Kaiken lisäksi nousin tänään sohvalta jotenkin hassusti ja jokin naksahti selässä tosi ilkeästi. Nyt sitten rampaillaan oikein kunnolla, tiettyjä asentoja on pakko vältellä ettei tarvi irvistellä.

Maanantaina olin taas painonhallintatapaamisessa Marian kanssa. Mariakin oli flunssassa, joten tauti tarttui joko häneltä, tai sitten hommasin sen itse samaisena iltana, kun pidin parvekkeen ovea auki (oli hieno keli ja kissat pääsivät vähän ulos) ja nukahdin päikkäreille sohvalle. Itse veikkaan jälkimmäistä. Hyvä minä!


Tässäpä kuva tekstiä keventämään. Idda


Painonhallinnassa puhuttiin juurikin näistä samoista asioista, joista kerroin edellisessä merkinnässäni. Painon kanssa ei ollut tapahtunut oikeastaan mitään; viime kertaan verrattuna paino oli noussut 300g, joka on normaalia painonvaihtelua, kuten Mariakin komppasi. Painoin maanantaina siis 75,8 kg. Veikkaan, että suurimmaksi osaksi painooni vaikutti kavereiden kanssa vietetty kostea viikonloppu ja sunnuntain huonot syömiset.

Kerroin Marialle myös tästä seitsemäänkymmeneenkiloon lopettamisesta ja saimme aikaiseksi jonkinlaisen aikataulutuksen painonpudotukselle. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus saada paino noin 73 kiloon juhannukseen mennessä ja tasan 70 kiloon elokuun lopussa / syyskuun alussa. 

Aika pitkä aikaväli muutamalle kilolle? Niin minäkin ajattelin, mutta kun miettii mitä kaikkea tässä on tulossa kevään ja kesän mittaan niin mielestäni tavoitteet ovat hyvinkin realistiset. Pääsiäinen on tunnetusti juhla-aikaa, jolloin vedetään jos jonkinmoista mössöä naamaan, toukouun alussa on vappu, sitten tulee kesälomat, Provinssirock, juhannus, Weekendfestival.. Kyllähän näitä riittää. Pääpointtina tässä on nyt siis se, etten enää kiduta itseäni jokaisesta huonosta suupalasta, vaan yritän löytää jonkinlaisen järkevän siirtymistavan normaaliin ruokarutiiniin; peruspiirteet pysyvät, mutta en ole enää totaalikieltäytyjä kuten ennen. Tarkoituksena on siis sallia itselleen pääsiäisenä mämmiä, Vappuna simaa ja sitä rataa.

Mielenkiintoisinta tässä painonhallinnassa on se, ettei paino olekkaan ihan noin vain hallittavissa. Sen todistaa jo tämän aamuinen puntarissa käynti. Puntari näytti niin absurdeja lukuja, ettei mitään rajaa. Punnitsen itseni siis aina samalla puntarilla ja samassa kohtaa ja aina aamulla noin 15 minuttiia heräämisen jälkeen. 

Tänä aamuna puntari nimittäin väitti painokseni 73,8 kg eli maanantaista olisi kadonnut 2 kiloa?! Ei tämä sairastaminen nyt niin voi vaikuttaa? Olin niin epäluuloinen, että astuin puntarille varmaan viiteen eri otteeseen ja aina se näytti samaa. Huh huh.. Enhän mä ole käynyt salillakaan nyt kahteen viikkoon?! Voiko tätä laittaa normaalin painon heittelyn piikkiin?

Toisaalta ihan sama, jos nyt sitten kerran painan tuon verran niin sittenpähän painan. Ainakin on luku josta taas innostua ja jatkaa eteenpäin, olipa kropasta sitten lähtenyt läskiä tai pelkkää nestettä. Tällä mennään.

Yksi juttu on muuten mukavasti nostanut päätään tässä sairastellessa. Antaisin oikeasti mitä vaan että olisin terve, enkä väsyisi saman tien jos teen jotain. Olisi niin ihana käydä salilla! Näin salilla käymisestä jopa unta viime yönä, joten näköjään se kipinä on palaamassa ♥.

Toinenkin juttu ketuttaa tässä makaamisessa. Kaikki kaverit ovat olleet juhlistamassa pääsiäistä edes jotenkin ja minä olen ollut kotona pitkähäntäisissä täissä kissojen kanssa. Muutamia kavereita oon kyllä nähnyt, mutta sitten olen heti väsynyt niin, että on ollut pakko päästä pötköttelemään. Telkkaria olen kattonut ihan liikaa, tuntuu että aivot muuttuu mössöksi tällä tahdilla. 



Simppa


Ai niin, ostin uimapuvun! Tykkään tästä mallista tosi paljon ja yllätyksekseni sain ostaa sen koossa 40! Taas tapahtui sama kuin aiemmin mainitsemani takin kanssa; ensin kokeilin kokoa 44, sitten 42 ja lopuksi päädyin kokoon 40.


KappAhlista 24,95€


Toinen asia, mikä "hämää" on esimerkiksi se, että näin pitkästä aikaa erästä ystävääni, joka on raskaana. Hänellä on todella upea vartalo, jopa raskaana ollessaan. Hämmästyin kovasti kun hän kertoi kohta painavansa 70 kg. Olemme suurin piirtein saman pituisia, mutta olen aina pitänyt itseäni huomattavasti isompana. Jotenkin todella outoa ajatella, ettei meillä ole kuin viitisen kiloa painoeroa! No joo, hän on raskaana, mutta silti! Jotenkin todella outoa!

Sama tilanne kävi eräässä puhelussa toisen kaverini kanssa. Puhuimme näistä painonhallintajutuista ja kerroin tästä "lopettaakko 65 kiloon vai 70 kiloon"-asiasta ja kaverini paljasti että jos painan joskus 65 kiloa niin painamme yhtä paljon. Siis mitä?! "Ei voi olla totta..mutta minähän olen aina ollut paljon isompi kuin sinä!" Ehkä minä joskus osaan hahmottaa itseni oikein.

Vatsa alkaa nyt kurnia siihen malliin, että pitää käydä tervehtimässä jääkaappia. Pitäkää sormet ja varpaat ristissä, että ihan oikeasti tokenen tästä. Inhoan sairastelua.

Päivän boonuksena random video.







sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Doing What I Feel Like Doing



Moikka kaikille!

Viimeksi kun sain aikaseksi päiviteltyä taas blogia, aioin kovasti kirjoittaa toisen merkinnän heti putkeen, mutta yllätys yllätys keksin jotain ihan muuta takemistä sille iltaa. Värjäsin tukkaa ja menin aikaisin nukkumaan. Kuontalo on tällä hetkellä paikoittain lila, paikoittain musta ja latvoista ruskea. Mielenkiintoinen lopputulos siis, mutta tällä mennään.

Mun piti tosiaan viimeksi päivitellä liikuntajuttuja, mutta asia sitten jäi puolitiehen. Mulla on ollut nyt kaksi viikkoa sellainen olo, ettei salilla käynti ole kiinnostanut pätkääkään. Pelkkä ajatuskin on tununut pakkopullalta, ja varsinkin jos olen pakottanut itseni paikan päälle, niin johan vasta pakkopullalla tuntuukin!

Edellisviikolla kävin muistaakseni kahteen, vaiko kolmeen kertaan ja podin kamalia omantunnon tuskia, koska en omasta mielestäni käynyt tarpeeksi ja olin muutenkin koko viikon syönyt mitä sattuu. Vapaana viikonloppuna kiinnosti enemmän kaverit kaupungin yöelämä. 

Viime sunnuntaina päätin, että tulevalla viikolla menen jos huvittaa. Eikä huvittanut. Sen verran tuli viikon aikana Fressillä käytyä, että maanantaina olin Tiina Katariinan kanssa kokeilemassa mun sykerajoja. Kyseisen päivän salijutuista voit lukea tästä.

Tiinallekin selitin kovasti kun ei ole ollut sellaista totutunlaista fiilistä, että "jes nyt mä lähden salille" vaan on jotenkin ollut kauhean veltto olo ihan kaiken kanssa. Tiina kehotti pitämään paussin ja ihan hyvillä fiiliksillä olen tuota paussia nyt vietellyt. Maanantain salikäynti oli muutenkin lähinnä sitä, että minä puhua pulputin kaikenmoista joutavaa minkä ehdin ja Tiina meni läpi omaa ohjelmaansa. Ei vain huvittanut tehdä yhtikäs mitään.

Mulla ei ole enemmin ollut tälläistä ei huvita-fiilistä, mutta en toisaalta ole jaksanut ottaa asiaa kovin raskaasti. Tiedän että vielä jossain vaiheessa minua alkaa huvittamaan taas tuo salilla käynti - ja sitten otetaan taas ruuankin kanssa itseään niskasta kiinni. Ruokapuoli ei ole kuitenkaan sinällään mennyt pahasti penkin alle, on tullut vaan syötyä välillä huonosti ja sen kummemmin ajattelematta, muttei onneksi niin, että pitäisi pelätä mitään suurta suunnan muutosta painorintamalla.  Pitäisi varmaan vaan keksiä jotain uutta tuonne salille, kunhan huvituskin palaa?

Juurikin tämä on mun mielestä parasta kokonaisvaltaisessa elämäntapamuutoksessa; se että minua ei huvita, ei tarkoita käytännössä sitä että söisin pitsaa ja karkkia joka päivä. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että noniin, kerrankos minä repsahdin, nyt menee kaikki päin persettä, luovutan yms, vaan tällä hetkellä mennään niin sanotusti "nollilla". En ole vain jaksanut pariin viikkoon mennä niin pikkutarkasti kuin normaalisti, mutta samat linjat ovat pääasiassa pitäneet. Esimerkiksi tänään sallin itseni maistaa siskon luona voileipäkakkua, enkä kuollut siihen.

Yksi asia on muuten pyörinyt jo pidempään mielessä. Koko tämän laihtumisprosessin aikana olen ajatellut lopettavani noin seitsemänkymmenen kilon tienoille, eli noin 70-72 kg. Painan tällä hetkellä siis sen reilut 75 kiloa, joten tässä olisi vielä noin viitisen kiloa karistettavana. Monet, joiden kanssa olen puhunut tästä laihtumisesta, ovat kommentoineet "älä nyt enää, eihän susta jää kohta mitään jäljelle". 

Jossain vaiheessa mietin kovasti, että jaksaisin kyllä pudottaa vielä toisetkin viisi kiloa (jolloin paino olisi siis noin 65 kg), mutta nyttemmin tuo 70 kg *) on tuntunut ihan riittävältä. Mun on pakko keskustella tästä asiasta paremmin huomenaamulla Marian kanssa painonhallinnassa, koska uskon että tämä huvitusasiakin on jollain tavalla kytköksissä tähän "päämäärättömyyteen". Minulla ei nimittäin ole mitään tarkoituksella asetettua tavoitetta, vaan tämä on pitkän aikaa ollut tälläistä painon putoamisen seuraamista.  

Alkuaikojen painonhallintatapaamisissa Marian kanssa päätettiin joka kerta, paljonko seuraavaan kertaan mennessä on pitänyt pudota. Joulun jälkeen asia on hieman unohtunut ja olen aina vain ilmoittanut paljonko painoin kyseisenä aamuna ja vertaamme sitä viime kerran painoon. Tämä on myös osaltaan johtanut siihen, että olen ottanut jossain kohdin löysin rantein ja ajatellut "hyvä kunhan on jotain pudonnut" vaikka tiedään että olisin pystynyt pudottamaan enemmänkin.. Mutta kun ei ole ollut sitä tavoitetta!

Toivotaan kuitenkin että kesään mennessä painaisin Aion painaa kesään mennessää tuon 70 kiloa, jolloin voin aloittaa normaalin elämän ja pääsen toivon mukaan suhteellisen nätisti pois tästä laihdutusmoodista. Liikunta ei tule kuitenkaan jäämään pois kokonaan missään vaiheessa, sen lupauksen tein itselleni aikoja sitten. Kunhan painan haluamani verran, voin oikeasti aloittaa jonkinlaisen kiinteytysoperaation, vaikka ihan ammattilaisen avulla.

Tällaisia mietteitä näin sunnuntai-illalla. Tuliko teille lukijoille mitään mieleen tästä päämäärättömyydestä tai ei-huvita fiiliksestä? Mitä mieltä olette tästä 70 kg suunnitelmasta?

Päivän bonuksena housut, jotka otan huomenna mukaan painonhallintatapaamiseen ja näytän Marialle. Käytin näitä viimeksi kun olin nykyisen työpaikkani haastattelussa, eli kesä-, heinäkuussa 2011. Aika uskomatonta! Mulle tuli näistä housuista itseasiassa vielä sellainen makkara rintojen alle.







PS.  Olin todella otettu kun viime viikolla eräs vanha koulukaveri otti yhteyttä ja kysyi lupaani erääseen asiaan. Tulen ottamaan osaa erään terveydenhoitojaopiskelijan lopputyöhön, joka käsittelee laihtumista ilman leikkauksia ja syömishäiriöitä - oman tahdonvoiman ansiosta siis. Kyseessä oleva valmistuva terkkari tulee jossain vaiheessa huhtikuuta haastattelemaan minua asian tiimoilta. Odotan tätä asiaa kovasti, saa nähdä millaisia kiperiä kysymyksiä sieltä tulee!



*) Pieni huomautus;  tiedän, BMI:n mukaan olen vieläkin ylipainoinen 70 kiloa painavana (olen 158 cm pitkä), mutta en koskaan ole halunnutkaan olla mikään luuviulu, ei ole vain minun juttuni.  Esimerkiksi blogini kuvauksessa tarkoitan normaalipainolla juurikin itsestäni hyvältä tuntuvaa painoa, en todellista ja laskennallista normaalipainoa, jossa BMI olisi 20-25.



tiistai 19. maaliskuuta 2013

What's in My Grocery Bag?



Heijsandaa!

Tähän pätkään ajattelin puhella paremmin ruokakaupassa käynnistä ja siitä mitä sieltä yleensä tarttuu mukaan. Sen verran myönnettäköön, että välillä tarttuu mukaan oikeasti myös sitä suklaata ja karkkia, mutta yleisesti ottaen hyvin harvoin, ainakin entiseen nähden. Ero entiseen on kuitenkin siinä, millaista karkkia nykyään ostaa ja paljonko.

Nyttemmin markkinoille on ilmestynyt uusia stevialla makeutettuja karkkea, kuten Nellie Dellies:sejä. Eräs päivä ostin reilun kaupan stevialla makeutetun valkosuklaapatukan kahvin seuraksi ennen työpäivän alkua. Oli hyvää ja vei makeannälän. Harmi etten yhtäkkiä muista tarkemmin mikä kyseisen patukan nimi on. Ennen olisin ostanut ison pussin suklaakarkkeja (esimerkiksi pätkispussin) ja vetänyt ne sisuksiini saman tien kahvia kitatessa. En siis edes aio tuntea syyllisyyttä yhdestä patukasta, vasta sitten jos niitä menee kerralla enemmän kuin kaksi, tai saatikka monena päivänä peräkkäin. 

Joka tapauksessa, tarkoitus ei ollut jauhaa karkeista, vaan oikeasti näyttää kaikelle kansalle mitä sieltä kaupasta oikeasti raahaan kotiin. Tässäpä alkupaloja.






Kuningatarmarjat on maailman ihanimpia ♥.





Koko komeus maksoi noin 27 euroa. Tällä kertaa mukaan tarttui paljon pakasteita, koska jääkaapissa oli ennestään jo hyvin tuore-elintarvikkeita. Lihaakin tuli ostettua vain tuo yksi jauhelihapakkaus, mutta sillä mennään kauan. Ostan mieluummin lihani samana päivänä kuin teen ne, koska ne tuppaavat menemään ihan liian nopeasti yli päiväyksien, enkä pidä lihan sulattamisesta.

Yllä näkyvien lisäksi usein tarttuu mukaan rasvatonta raejuustoa, tonnikalaa, pinaattia, punaisia linssejä, parsa- ja kukkakaalia, paprikaa, seitiä, kanaa, erilaisia sipuleita, sieniä, tomaattia, kurkkua, salaattia, munakoisoa, kesäkurpitsaa...pääasiassa kuitenkin kasviksia. 

Kaupassa käyminen on ehkä paras esimerkki siitä, miten elämäntapamuutos voi näkyä arjessa. Edellä mainittujen tilalla oli ennen pakastepitsoja, valmiskastikkeita, valmisruokia.. paino sanalla VALMIS. En ihan oikeasti edes osaa sanoa koska olisin viimeksi syönyt valmisruokaa. Lasketaanko kaupasta ostettu salaatti valmisruuaksi?

Mun mielestä on aivan mahtavaa, kun kaupassa saa karttaa kokonaan tietyt osastot ja ajatella "täältä en tarvitse yhtään mitään"; leipäosasto, kaikki pullamössö-/keksiosastot, kuivatuotteet (siis jauhot, riisit, pastat), limsa ja mehuosastot ja mitä näitä nyt on. Jos näillä osastoilla tulee käytyä, haen yleensä yhtä tiettyä asiaa, kuten jauho-osastolta vehnäleseitä ja juomaosastolta sokerittoman Batteryn. Siihenpä se sitten jää.

Kaupassa käynti on muutenkin karppauksen alkuajoista lähtien helpottunut kovasti. Muistan useimmiten tuotteen ravintosisällöt ulkoa, joten tiedän tasan tarkkaan mitä otan ja mistä, mutta joskus tulee tehtyä löytöjä ja vertailtua tuotteita toisiinsa. Esimerkiksi uusin tuttavuus tuo soijakaakao, jonka ostin niin sanotusti herkuttelutarkoituksiin. Puhuinkin soijakaakaon ravintosisällöstä toisessa merkinnässäni.

Toinen vastaavanlainen uusi tuttavuus on tuo Rainbow'n ruokaisat pannukasvikset, joihin tutustuin muutamia kuukausia sitten. Yleensä en edes muista koko tuotetta kaupassa käydessäni, mutta tällä kertaa se sattui olemaan suoraan nenän edessä. Pussi sisältää paljon siemeniä, papuja ja herneitä, jotka rouskuvat upeasti ♥.

Onko kellään jotain muuta uutta tuttavuutta ruokakaupassa jota kannattaisi kokeilla? Harvemmin tulee oikein etsittyä uusia juttuja, koska itse ainakin inhoan isoja supermarketteja.

Seuraavaksi siirrynkin kirjoittamaan toista merkintää heti putkeen. Myöhemmin (kunhan saan aikaiseksi) tulossa vielä se aikaisemminkin mainitsemani ruma-merkintä, joka on jo jonkin aikaa muhinut takaraivossani. Pysykää siis linjoilla!

Päivän boonuksena suloisuus Idda





sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lazy Sunday



Hei kaikille!

On vähän tylsänpuoleinen meininki täällä, joten ajattelin päivitellä blogia ja pistää yhden viikon taas pakettiin. Tämä sunnuntai on mennyt ihan vaan nukkumisen ja rötväämisen merkeissä, en ole tehnyt koko päivänä oikeastaan mitään. Viimeyönäkin tuli nukuttua melkein 12 h ja iltapäivästä otin parin tunnin päikkärit.

Liikunnan kannalta tämä viikko ei todellakaan mennyt niin kuin olin suunnitellut. Työn puolesta olisin ehtinyt salille useampanakin päivänä, mutta jotenkin veri on vetänyt ihmisten ilmoille ja pihalle aurinkoisten päivien vuoksi.

"Ehdin" siis harrastaa liikuntaa kaksi kertaa tällä viikolla; keskiviikkona spinnaamassa ja torstai-aamulla Poltteessa. Olin alunperin suunnitellut pitäväni taas ns. liikuntaviikonlopun, mutta  toisin kävi. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, koska viime vuoden puolella mulla oli joskus ihan nollaviikkoja, joten parempi tämä kuin ei mitään.

Torstai-aamun polte oli siitä erilainen, että sain naapurin Mikon lähtemään mukaan kokeilemaan. Molemmat hikoiltiin ja liikuttiin ihan täysillä ja oli mukava puida kaverin kanssa tunnin jälkeisiä fiiliksiä. Josko Mikko olisi innokas lähtemään kaveriksi toistekin?

Perjantaina innostuin lähtemään kotipaikkakunnalleni yhden puhelun ja pienen maanittelun ansiosta. Illan mittaan löysin itseni hyvällä kaveriporukalla paikallisesta kuppilasta, yllättäen. Ilta oli kaikin puolin mukavan ex temporee, eikä seuraavana aamuna ollut sen kummempaa morkkista. Ei kuitenkaan ollut sellaista oloa, että tekisi mieli lähteä useamminkin. Kerran kuukaudessa saa piisata.

Kokeilin alkuillasta kaverin farkkuja 38 koossa ja molempien yllätykseksi meni kyllä jalkaan, mutta ei kiinni kuitenkaan, kiitos löllyvien vatsamakkaroiden. Oli silti hauska ajatella, ettei reilu vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan koittavani kaverin housuja.


Tällä viikolla ekaa kertaa elämässäni mulla on päällä vaate kokoa 38. Aika outoa oli!


Illan mittaan multa tultiin myös kysymään että olenko ollut jossain leikkauksessa kun olen laihtunut. Oli kyllä aika hyvä fiilis kun sai sanoa etten todellakaan, vaan ihan itse olen kaikki sulattanut pois. Omasta mielestäni laihdutusleikkaus, oli se sitten millainen tahansa, tehdään sellaisessa tilanteessa, ettei mikään muu enää auta. Itse en kuitenkaan tunne koskaan olleeni niin huonossa kunnossa, että olisin edes harkinnut mitään leikkauksia. 

Vastaavasti kuitenkin ymmärrän laihtumisen jälkeiset ihonpoistoleikkaukset, koska liika iho voi aiheuttaa todella pahoja vaikeuksia päivittäisessä elämässä. Esimerkiksi viimeisimmässä painonhallintatapaamisessa Marian kanssa puhuttiin mun alleista. Maria sanoi ihan suoraan, ettei niitä kokonaan pois saa, ellei voita lotossa ja pääse leikkaukseen. Maria kuitenkin painotti sitä, miten iso operaatio ihonpoisto on ja sitä todellakin harkitaan vasta, kun on todistanut pystyvänsä elämään laihdutuksen jälkeen niin, ettei läskit palaa enää ikinä takaisin. Mikä järki poistaa ihoa jos seuraavassa viidessä vuodessa lihoo taas takaisin samoihin mittoihin?


Tytsyt

Villasukat

Lauantai kului väsyneenä ja kotona hommia tehden, iltapäivästä takaisin Seinäjoelle ja luksusaikaa kissujen kanssa leffoja kattellen. Lauantain olotila jäi jotenkin päälle, enkä ole saanut tänäänkään aikaiseksi oikein mitään. Onneksi huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet. Ensi viikolla lupaan käydä liikkumassa taas sen kolme-neljä kertaa. Siitä sitten raportoin myöhemmin. Nyt menen tekemään alkuviikon ruuat valmiiksi, eipä tarvi pariin päivään taas vaivautua!

Päivän boonuksena kuva minusta lauantai aamupäivästä, noin neljän tunnin yöunilla miesten kanssa rankametsään tekemään puista siistejä pinoja. Pitäiskö ilmoittautua nelosen huippumalli haussa- ohjelmaan, mitä olette mieltä?!





keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Something Else



Ihanaa keskiviikkoa kaikille!


Moikka!

Otsikon mukaisesti kirjoitan tällä kertaa jotain muuta, vähän liikuntaa sivuten. Mulla on tässä vielä tunti ennen töihin lähtöä ja on jotenkin sellainen olo, että haluan jakaa jotain. 

Tämä päivä on mennyt todella mukavasti. Heräsin aamulla vähän yli kahdeksen (kiitos Iddan..) ja sää oli todella surkea. Päätin lähteä salille uusimman puntarilukeman innoittamana. Puntari nimittäin näytti tänä aamuna 74,9 kg! Whaaaaaaat..? Katsoin Fressin lukujärjestyksestä kuka pitää aamun spinning-tunnin ja liikunnan maikkahan se.

Päätin kuitenkin ennakkoluuloista huolimatta lähteä matkaan ja oli kyllä sen arvoista. Ohjaaja oli panostanut ja etsinyt uutta musaa, mutta silti hieman mietitytti kuunnella Crazy Frogia (oikeesti hei..). Joka tapauksessa olo oli mitä mainioin puolen tunnin spinnaamisen jälkeen. Puolessa tunnissa ehdin hikoilla pois yhteensä 425 kcal, joten aika rankka puolituntinen oli. Sen verran tarkennettakoon, että menen aina ajoissa spinning tunneille, että saan lämmitellä omaan tahtiini ainakin kymmenisen minuuttia (muuten tuntuu siltä, ettei kahden lämmittelybiisin aikana tapahdu mitään) joten mun puolituntinen käsittää yleensä noin 40 minuuttia.

Kotiin päästyäni taivaalta tuli suuria lumitulleroita ja ajattelin itsekseni "hyvä, ei ainakaan ota päähän olla töissä sisällä kun aurinko paistaa ulkona". Suihkusta päästyäni aurinko kuitenkin paistoi niin kauniisti, että istuskelin kissojen kanssa parvekkeella pitkän aikaa ja imin energiaa päivän valopilkahduksesta. 

Luulen muutenkin, että tämä lisääntynyt valon määrä on vaikuttanut paljon omaan energiatasooni ja jaksamiseen. Yksi hyvä syy siihen, miksi viime aikoina olen tuntenut taas olevani minä enkä stressaa niin paljoa. Kissatkin ihan selkeästi nautiskeli auringosta.


Idda on kunnon poseeraaja

..ja näin hyvä Simo on poseeraamaan!


Tästä päivästä tekee ihanan myös tämä ajan määrä, jota mulla on ollut käytössäni ennen työvuoroa. Ehdin salille, syödä rauhassa aamupalan ja tehdä ruuat muutamaksi päiväksi eteenpäin, ehdin meikata, laittaa tukkaa, ottaa kuvia, pölläillä kisujen kanssa, kuunnella hyvää musiikkia ja surffailla netissä. Ihanaa ♥! Kirsikkana kakun päälle aurinkokin meni pilveen, joten ei harmita töissä katsoa ulos.


Facebook-kirpparilta tekemäni korulöytö, 2€.

Ihmeen hyvin olen jaksanut olla töissäkin, vaikka mulla on taas ollut pitkä putki. Olen ollut jotenkin puheliaalla päällä ja jutellut monien asiakkaiden kanssa kaikkea ylimääräistä. Tuleva vapaa viikonloppu pilkottaa nurkan takana, jes ♥. 

Eilen illalla hain kouluihinkin amk-haun kunniaksi. Ensimäisenä toiveena oli tietysti Oulun AMK:n Medianomin ko (journalistiikan sv), joka olisi suuri unelmani. Hain samalla muiden amk:jen medianomikoulutuksiin ja sokerina pohjalla Vaasaan terveydenhoitajaksi. Olen joskus ennemminkin ollut terkkaripuolen pääsykokeessa, mutta silloin ala ei tuntunut omalta. Josko nyt sitten kävisi toisin?

Mulla on viime aikoina ollut paljon ideoita tämän blogin varalle. Tulevaisuudessa aion tehdä yhden erittäin ruman ja totuudenmukaisen merkinnän, jossa nähdään se karu totuus lihavana olemisen ongelmista. Kannattaa siis jäädä langoille roikkumaan. 

Päivän bonuksena kukkia!





maanantai 4. maaliskuuta 2013

The Monthly Weight In [Part Deux]



Iltaa kaikille!

Eilisessä merkinnässäni lupailin tulla kirjoittelemaan tämän päivän painonhallintatapaamisen saldosta. Mulla oli tänään ihanan lyhyt työpäivä ja odotin kovasti Marian vastaanotolle pääsyä.Tänään on eletty muutenkin jännittäviä aikoja, sillä Idda ("Iita") muutti meille! Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Aamulla puntari näytti tosiaan 75,5 kg, joten erittäin iloisena sain kertoa Marialle mitä olin saanut aikaan parissa viikossa. Viimeksi painonhallintatapaamisen aamuna 18. helmikuuta puntari näytti viihteellisen viikonlopun ansiosta 77,2 kg. Paria päivää aikaisemmin ystävän päivänä puntari näytti vastaavasti 76,5 kg, joten pienoista sahaamista on havaittavissa. Tärkeintä että suunta on kuitenkin pääpiirteissään alaspäin, eikä nuo satojen grammojen muutokset ylöspäin pitkällä aikavälillä hetkauta.

Kävimme Marian kanssa läpi verikokeiden tulokset, joita sitten vertasimme syyskuussa 2011 tehtyihin. Tulokset oli yllättävän hyviä, joten kaikin puolin on kannattanut jatkaa alamäistä huolimatta tätä hommaa. En jaksa ihan kaikkea listata, mutta muun muassa tälläisiä muutoksia oli tapahtunut syksystä 2011.




Yleisesti ottaen kaikki arvot ihanteellisiä ja normaaleja, ottaen myös huomioon että tupakoin.

fS-Kol (eli kokonaiskolesteroli) 3,7. Syksyllä 2011 arvo oli 4,5 (maksimi arvo 5)
fS-Kol-HDL (ns. "hyvä kolesteroli") 1,25 (minimi 1)
fS-Kol-LDL (ns. "paha kolesteroli") 1,9. Syksyllä 2011 arvo oli 2,4 (maksimi arvo 3)
fS-Trigly (Rasvahappoja) 1,15. Syksyllä 2011 arvo oli 1,61 (maksimi arvo 2)
S-ALAT (Maksa-arvoja) 15. (Minimiarvo 10, maksimi 45)
S-GT (Myöskin maksa-arvoja) 10. Sykyllä 2011 arvo oli 21 (minimi 10, maksimi 45).

Toisin sanoen muutaman viikon juopottelemattomuuskin näkyy veriarvoissa. Rasvahappojen määrä oli alentunut jonkin verran ja syömällä hyviä rasvoja saisin arvon paremmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että söisin kalaa enemmän. Harmi etten ole kalan ystävä. Kolesteroliarvot olivat ehkä paras asia koko verikokeessa. Arvot eivät olleet syksyllä 2011 pahalla mallilla lainkaan, mutta on mahtavaa nähdä niiden alenneen.  Anteeksi vielä tuo kamala lyhennehärdelli tuossa, mutta haluan nämä itselleni muistiin tulevaisuutta varten. Kadotan paperiversion kuitenkin jossain vaiheessa, joten pysyvätpähän edes jossain tallessa. 

Sitten kaivoimme mittanauhan esiin. Viimeksi mittailimme marraskuussa 2012, eli nelisen kuukautta sitten. Emme ole Marian kanssa sopineet mitään sen kummempaa aikaväliä koska mittaillaan, vaan mittaillaan kun muistetaan. Tällä hetkellä olemme mittailleet vain kahta paikkaa, koska en ole kokenut tarpeelliseksi mittailla esimerkiksi reisiä. Haluan nähdä muutokset ongelmapaikoissa, eli vyötäröllä ja käsissä. Jalat eivät ole minulle ongelma-alueita mistään kohtaa. 

Tällaisia tuloksia neljässä kuukaudessa:

Oikea käsi rinnan kohdalta: 39 cm -> 35,5 cm
Vasen käsi rinnan kohdalta: 40 cm ->36,5cm
Vyötärö: 100,5 cm -> 95 cm

Olin niin onnellinen varsinkin tuosta vyötäröstä! Ihana nähdä näin isoja eroja, koska viimeksi viime vuoden keväällä sain tälläisiä senttituloksia, koska painoa putosi nopeasti ja helposti. Jokainen sentti on ollut kovaa työtä ja täysin niiden arvoisia. Lisää tätä!

Lopuksi uutisia karvapallorintamalta: tänään Simo sai ihanan ja pienen tyttöystävän itselleen Kauhajoelta! Idda oli jo puolessa tunnissa kietonut pikkurillini häntänsä ympärille. Niin hellyyden kipeä kissuneitonen, etten ole tajunnutkaan miten itsenäinen Simo onkaan! Muutaman tunnin sisällä ollaan kahdesti haisteltu, muttei kuitenkaan sähisty ollenkaan. Kyllä tämä tästä. Idda siis etsii pysyvää kotia, joten yhteyttä SSESY:n jos kiinnostaa tämä valloittava kissuneito!


Kuva © Jouko Torssonen

Nyt menen kuitenkin puuhailemaan kissojen kanssa ja suihkuunkin pitäisi raahautua. Huomenna olisi tarkoitus avata tämän viikon liikuntasaldo. Suunnitelmissa on jossain vaiheessa (kunhan saadaan vaan löydettyä joku hyvä rako) panetua Tiinan kanssa mun sykerajoihin tarkemmin. Tutustukaapas Tiinankin blogiin !

Päivän bonuksena: LIHAAA!






sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Balancing My Body and My Mind



Moikka kaikille taas pitkästä aikaa!

Mulla on ollut ihan hirveästi viime aikoina töitä, joten on ollut pakko jättää kirjoittelua taka-alalle. Nyt kuitenkin ajattelin uhrata seuraavan tunnin ja kirjoitella teille tämän viikon kuulumiset. Tuntuu että on tapahtunut jos jonkinmoista asiaa, ettei tiedä mistä oikein aloittaisi.

Aluksi vois olla fiksua kerrata muut-kuin-liikunta-aiheiset-asiat pois, niin voidaan keskittyä olennaiseen. Mainitsin muutama merkintä sitten, että olin työhaastattelussa. Noh, en päässyt, end of story. Joku oli parempi. Positiivisena puolena pidän kuitenkin sitä, että 135 hakijasta vain seitsemän otettiin haastatteluun ja minä olin yksi heistä.

Mainitsin myös aloittaneeni sijaiskotitoiminnan SSESY:n kautta. Perjantaina sain puhelun eräästä kissaneidosta, joka kaipaa sijaiskodin sijaiskotia. Imeisesti nykyinen varaemäntä on joutunut pidempään sairaalahoitoon, joten kissat sijoitetaan uudelleen. Simo saa siis tyttöystävän huomenna!




Jossain aiemmassa merkinnässäni mainitsin olevani väsynyt, ja hyvät ystävät tietävätkin mistä tarkemmin ottaen puhun. Viime viikon vapaan viikonlopun ja ihanan kahden päivän "miniloman" tuloksena olen paljon iloisempi, jaksan paremmin, enkä stressaa yhtä paljon. Muutin unirytmiäni, joka auttoi ihan mielettömästi. Minulla ei ole ollut koko viikkona sellaista oloa, etteikö 24 tuntia päivässä riittäisi. Nykyään menen siis nukkumaan iltakymmeneltä, että ihan oikeasti ehdin nukkua tarpeeksi.

Painokin on pudonnut todella hienosti viimeisimmästä painonhallintatapaamisesta parin viikon takaa, ja ihan varmasti vain koska en ole yhtä stressaantunut kuin koko tammikuun loppupuolesta helmikuun puoleen väliin asti. Aioin viettää tulevan viikonlopun samoissa rentoutumisen merkeissä, ihan vain varmuuden vuoksi. Jos lauantai-illalla alkaa menojalkaa vipattaa, niin sitten lähden. Jos ei huvita, niin en lähde.

Huomenna menen kuitenkin taas tapaamaan Mariaa painonhalintatapaamisen tiimoilta, ja tällä kertaa olen todella innoissani! Kerrankin hyviä uutisia vietävänä. Perjantai aamulla vaaka nimittäin näytti 75,4 kg! Olen silti todella tyytyväinen, vaikka huomenaamulla vaaka näyttäisi enemmänkin, kunhan tuo viitonen pysyy mukana! Tämän lisäksi olisi tarkoituksena katsoa verikokeiden tulokset ja onko senttejä karissut mistään. Mittanauhalle siis töitä!

Liikunnan puolesta viikko on mennyt kevyesti ja olen käynyt viidesti tekemässä "kaikkea mukavaa". Olen tyytyväinen myös siihen, että oikeasti löysin taas jostain näin monta rakoa ja oikeasti menin jumppaamaan ja olin ihan salinkin puolella. Minulla oli viikon aikana jopa aikaa tehdä ns.  muita juttuja, kuten katsoa elokuvia ja nähdä kavereita...ja imuroida!

Maanantaina ja keskiviikkona spinning, torstai-aamuna Polte, perjantaina levytangoilla, vapailla painoilla ja taljassa taiteilua aamutuimaan (luulin tosiaan että mulla on aamuvuoro, mutta ei ollutkaan. Join työpaikalla sitten aamukahvit ja lähdin salille. Onneksi oli saliromppeet mukana!) ja tänään olin ensimmäistä kertaa Bodybalancessa.

Pääsin tämän illan bodybalanceen hieman myöhässä, mutta pääsin kärryille omasta mielestäni aika nopeasti. Oli mukavaa ja ihanan kevyttä, teki muutenkin hyvää selälle kaikki venytykset näin päivän päätteeksi. Toisaalta en tiedä haluanko joka viikko raivata aikaa venyttelylle, kun saman ajan voisi käyttää jotenkin muuten hikoilemalla. Teidän että venyttely olisi todella tärkeää, mutta jotenkin en innostunut siitä niin paljoa, vaikka kivaa olikin. Balancen jälkeen jolkottelin vartin verran matolla työkaverin kanssa juoruillen.

Nollasin sykemittarini kuukauden vaihtumisen kunniaksi. Helmikuun ensimmäisestä päivästä lähtien harjoituksia oli kertynyt muistaakseni 31 kappaletta (olen siis tottakai aloittanut uuden harjoituksen jos olen mennyt eri tunneille saman päivän aikana) ja yhteensä kulutin yli 10 000 kcal kuukauden aikana. Aika huimaa! 

Ensi viikolla onkin luvassa kevyempi työviikko, jonka perään vapaa viikonloppu ♥. Aion viettää koko viikon liikunnan ja kissojen merkeissä ♥. Oikein hyvää alkavaa viikkoa myös teille ihanille lukijoille, palaamme astialle huomenna lumitöiden ja painonhallinta-asioiden tiimoilta!

PS. Päivän bonuksena jotain ihan extemporeeta. Ja kyllä! Minun napani näkyy! Itsensä ylittämistä jollain tasolla tämäkin. Tästä on hyvä jatkaa senttien karistamista.


Löllyy löllyy, mutta kyllä se sieltä pois katoaa :)