Odd Digits & Sickness

Hei kaikki!

Hyvää pääsiäistä kaikille! Täällä Pohjanmaalla virvotaan näin lankalauantaina ja olen tälle päivää ehtinyt bongata pari noita-akkaa kauppareissulla. Muutoin koko pääsiäinen ja koko kulunut viikko on kulunut sairastellessa ja nukkuessa. 

Viimeksi olin kipeänä tammikuun alussa, mutta yleensä mun taudit menee ohi muutamassa päivässä kun malttaa ottaa rennosti. Nyt olen ollut huonossa kunnossa maanantai-illasta lähtien, eli jo kuusi päivää. Pää on täynnä räkää, hengittäminen on hankalaa ja kuume poukkoilee missä lystää. Onneksi se ei ole kuitenkaan mennyt mihinkään 39 asteeseen, niin kuin lääkärissä ollaan varoiteltu. Pahinta tässä on varmaan se, että olo on kuin selkäänsä saaneella; lihakset ovat pahoin jumissa ja joka paikkaa aristaa. Kaiken lisäksi nousin tänään sohvalta jotenkin hassusti ja jokin naksahti selässä tosi ilkeästi. Nyt sitten rampaillaan oikein kunnolla, tiettyjä asentoja on pakko vältellä ettei tarvi irvistellä.

Maanantaina olin taas painonhallintatapaamisessa Marian kanssa. Mariakin oli flunssassa, joten tauti tarttui joko häneltä, tai sitten hommasin sen itse samaisena iltana, kun pidin parvekkeen ovea auki (oli hieno keli ja kissat pääsivät vähän ulos) ja nukahdin päikkäreille sohvalle. Itse veikkaan jälkimmäistä. Hyvä minä!

Tässäpä kuva tekstiä keventämään. Idda ♥

Painonhallinnassa puhuttiin juurikin näistä samoista asioista, joista kerroin edellisessä merkinnässäni. Painon kanssa ei ollut tapahtunut oikeastaan mitään; viime kertaan verrattuna paino oli noussut 300g, joka on normaalia painonvaihtelua, kuten Mariakin komppasi. Painoin maanantaina siis 75,8 kg. Veikkaan, että suurimmaksi osaksi painooni vaikutti kavereiden kanssa vietetty kostea viikonloppu ja sunnuntain huonot syömiset.

Kerroin Marialle myös tästä seitsemäänkymmeneenkiloon lopettamisesta ja saimme aikaiseksi jonkinlaisen aikataulutuksen painonpudotukselle. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus saada paino noin 73 kiloon juhannukseen mennessä ja tasan 70 kiloon elokuun lopussa / syyskuun alussa. 

Aika pitkä aikaväli muutamalle kilolle? Niin minäkin ajattelin, mutta kun miettii mitä kaikkea tässä on tulossa kevään ja kesän mittaan niin mielestäni tavoitteet ovat hyvinkin realistiset. Pääsiäinen on tunnetusti juhla-aikaa, jolloin vedetään jos jonkinmoista mössöä naamaan, toukouun alussa on vappu, sitten tulee kesälomat, Provinssirock, juhannus, Weekendfestival.. Kyllähän näitä riittää. Pääpointtina tässä on nyt siis se, etten enää kiduta itseäni jokaisesta huonosta suupalasta, vaan yritän löytää jonkinlaisen järkevän siirtymistavan normaaliin ruokarutiiniin; peruspiirteet pysyvät, mutta en ole enää totaalikieltäytyjä kuten ennen. Tarkoituksena on siis sallia itselleen pääsiäisenä mämmiä, Vappuna simaa ja sitä rataa.

Mielenkiintoisinta tässä painonhallinnassa on se, ettei paino olekkaan ihan noin vain hallittavissa. Sen todistaa jo tämän aamuinen puntarissa käynti. Puntari näytti niin absurdeja lukuja, ettei mitään rajaa. Punnitsen itseni siis aina samalla puntarilla ja samassa kohtaa ja aina aamulla noin 15 minuttiia heräämisen jälkeen. 

Tänä aamuna puntari nimittäin väitti painokseni 73,8 kg eli maanantaista olisi kadonnut 2 kiloa?! Ei tämä sairastaminen nyt niin voi vaikuttaa? Olin niin epäluuloinen, että astuin puntarille varmaan viiteen eri otteeseen ja aina se näytti samaa. Huh huh.. Enhän mä ole käynyt salillakaan nyt kahteen viikkoon?! Voiko tätä laittaa normaalin painon heittelyn piikkiin?

Toisaalta ihan sama, jos nyt sitten kerran painan tuon verran niin sittenpähän painan. Ainakin on luku josta taas innostua ja jatkaa eteenpäin, olipa kropasta sitten lähtenyt läskiä tai pelkkää nestettä. Tällä mennään.

Yksi juttu on muuten mukavasti nostanut päätään tässä sairastellessa. Antaisin oikeasti mitä vaan että olisin terve, enkä väsyisi saman tien jos teen jotain. Olisi niin ihana käydä salilla! Näin salilla käymisestä jopa unta viime yönä, joten näköjään se kipinä on palaamassa ♥.

Toinenkin juttu ketuttaa tässä makaamisessa. Kaikki kaverit ovat olleet juhlistamassa pääsiäistä edes jotenkin ja minä olen ollut kotona pitkähäntäisissä täissä kissojen kanssa. Muutamia kavereita oon kyllä nähnyt, mutta sitten olen heti väsynyt niin, että on ollut pakko päästä pötköttelemään. Telkkaria olen kattonut ihan liikaa, tuntuu että aivot muuttuu mössöksi tällä tahdilla. 

Simppa ♥

Ai niin, ostin uimapuvun! Tykkään tästä mallista tosi paljon ja yllätyksekseni sain ostaa sen koossa 40! Taas tapahtui sama kuin aiemmin mainitsemani takin kanssa; ensin kokeilin kokoa 44, sitten 42 ja lopuksi päädyin kokoon 40.

KappAhlista 24,95€

Toinen asia, mikä "hämää" on esimerkiksi se, että näin pitkästä aikaa erästä ystävääni, joka on raskaana. Hänellä on todella upea vartalo, jopa raskaana ollessaan. Hämmästyin kovasti kun hän kertoi kohta painavansa 70 kg. Olemme suurin piirtein saman pituisia, mutta olen aina pitänyt itseäni huomattavasti isompana. Jotenkin todella outoa ajatella, ettei meillä ole kuin viitisen kiloa painoeroa! No joo, hän on raskaana, mutta silti! Jotenkin todella outoa!

Sama tilanne kävi eräässä puhelussa toisen kaverini kanssa. Puhuimme näistä painonhallintajutuista ja kerroin tästä "lopettaakko 65 kiloon vai 70 kiloon"-asiasta ja kaverini paljasti että jos painan joskus 65 kiloa niin painamme yhtä paljon. Siis mitä?! "Ei voi olla totta..mutta minähän olen aina ollut paljon isompi kuin sinä!" Ehkä minä joskus osaan hahmottaa itseni oikein.

Vatsa alkaa nyt kurnia siihen malliin, että pitää käydä tervehtimässä jääkaappia. Pitäkää sormet ja varpaat ristissä, että ihan oikeasti tokenen tästä. Inhoan sairastelua.

Päivän boonuksena random video.

The Monthly Weight In [Part Deux]

Iltaa kaikille!

Eilisessä merkinnässäni lupailin tulla kirjoittelemaan tämän päivän painonhallintatapaamisen saldosta. Mulla oli tänään ihanan lyhyt työpäivä ja odotin kovasti Marian vastaanotolle pääsyä.Tänään on eletty muutenkin jännittäviä aikoja, sillä Idda ("Iita") muutti meille! Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Aamulla puntari näytti tosiaan 75,5 kg, joten erittäin iloisena sain kertoa Marialle mitä olin saanut aikaan parissa viikossa. Viimeksi painonhallintatapaamisen aamuna 18. helmikuuta puntari näytti viihteellisen viikonlopun ansiosta 77,2 kg. Paria päivää aikaisemmin ystävän päivänä puntari näytti vastaavasti 76,5 kg, joten pienoista sahaamista on havaittavissa. Tärkeintä että suunta on kuitenkin pääpiirteissään alaspäin, eikä nuo satojen grammojen muutokset ylöspäin pitkällä aikavälillä hetkauta.

Kävimme Marian kanssa läpi verikokeiden tulokset, joita sitten vertasimme syyskuussa 2011 tehtyihin. Tulokset oli yllättävän hyviä, joten kaikin puolin on kannattanut jatkaa alamäistä huolimatta tätä hommaa. En jaksa ihan kaikkea listata, mutta muun muassa tälläisiä muutoksia oli tapahtunut syksystä 2011.

Yleisesti ottaen kaikki arvot ihanteellisiä ja normaaleja, ottaen myös huomioon että tupakoin.

fS-Kol (eli kokonaiskolesteroli) 3,7. Syksyllä 2011 arvo oli 4,5 (maksimi arvo 5)
fS-Kol-HDL (ns. "hyvä kolesteroli") 1,25 (minimi 1)

fS-Kol-LDL (ns. "paha kolesteroli") 1,9. Syksyllä 2011 arvo oli 2,4 (maksimi arvo 3)

fS-Trigly (Rasvahappoja) 1,15. Syksyllä 2011 arvo oli 1,61 (maksimi arvo 2)

S-ALAT (Maksa-arvoja) 15. (Minimiarvo 10, maksimi 45)

S-GT (Myöskin maksa-arvoja) 10. Sykyllä 2011 arvo oli 21 (minimi 10, maksimi 45).

Toisin sanoen muutaman viikon juopottelemattomuuskin näkyy veriarvoissa. Rasvahappojen määrä oli alentunut jonkin verran ja syömällä hyviä rasvoja saisin arvon paremmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että söisin kalaa enemmän. Harmi etten ole kalan ystävä. Kolesteroliarvot olivat ehkä paras asia koko verikokeessa. Arvot eivät olleet syksyllä 2011 pahalla mallilla lainkaan, mutta on mahtavaa nähdä niiden alenneen.  Anteeksi vielä tuo kamala lyhennehärdelli tuossa, mutta haluan nämä itselleni muistiin tulevaisuutta varten. Kadotan paperiversion kuitenkin jossain vaiheessa, joten pysyvätpähän edes jossain tallessa. 

Sitten kaivoimme mittanauhan esiin. Viimeksi mittailimme marraskuussa 2012, eli nelisen kuukautta sitten. Emme ole Marian kanssa sopineet mitään sen kummempaa aikaväliä koska mittaillaan, vaan mittaillaan kun muistetaan. Tällä hetkellä olemme mittailleet vain kahta paikkaa, koska en ole kokenut tarpeelliseksi mittailla esimerkiksi reisiä. Haluan nähdä muutokset ongelmapaikoissa, eli vyötäröllä ja käsissä. Jalat eivät ole minulle ongelma-alueita mistään kohtaa. 

Tällaisia tuloksia neljässä kuukaudessa:

Oikea käsi rinnan kohdalta: 39 cm -> 35,5 cm

Vasen käsi rinnan kohdalta: 40 cm ->36,5cm

Vyötärö: 100,5 cm -> 95 cm

Olin niin onnellinen varsinkin tuosta vyötäröstä! Ihana nähdä näin isoja eroja, koska viimeksi viime vuoden keväällä sain tälläisiä senttituloksia, koska painoa putosi nopeasti ja helposti. Jokainen sentti on ollut kovaa työtä ja täysin niiden arvoisia. Lisää tätä!

Lopuksi uutisia karvapallorintamalta: tänään Simo sai ihanan ja pienen tyttöystävän itselleen Kauhajoelta! Idda oli jo puolessa tunnissa kietonut pikkurillini häntänsä ympärille. Niin hellyyden kipeä kissuneitonen, etten ole tajunnutkaan miten itsenäinen Simo onkaan! Muutaman tunnin sisällä ollaan kahdesti haisteltu, muttei kuitenkaan sähisty ollenkaan. Kyllä tämä tästä. Idda siis etsii pysyvää kotia, joten yhteyttä SSESY:n jos kiinnostaa tämä valloittava kissuneito!

Kuva © Jouko Torssonen

Nyt menen kuitenkin puuhailemaan kissojen kanssa ja suihkuunkin pitäisi raahautua. Huomenna olisi tarkoitus avata tämän viikon liikuntasaldo. Suunnitelmissa on jossain vaiheessa (kunhan saadaan vaan löydettyä joku hyvä rako) panetua Tiinan kanssa mun sykerajoihin tarkemmin. Tutustukaapas Tiinankin blogiin !

Päivän bonuksena: LIHAAA!

Balancing My Body and My Mind

Moikka kaikille taas pitkästä aikaa!

Mulla on ollut ihan hirveästi viime aikoina töitä, joten on ollut pakko jättää kirjoittelua taka-alalle. Nyt kuitenkin ajattelin uhrata seuraavan tunnin ja kirjoitella teille tämän viikon kuulumiset. Tuntuu että on tapahtunut jos jonkinmoista asiaa, ettei tiedä mistä oikein aloittaisi.

Aluksi vois olla fiksua kerrata muut-kuin-liikunta-aiheiset-asiat pois, niin voidaan keskittyä olennaiseen. Mainitsin muutama merkintä sitten, että olin työhaastattelussa. Noh, en päässyt, end of story. Joku oli parempi. Positiivisena puolena pidän kuitenkin sitä, että 135 hakijasta vain seitsemän otettiin haastatteluun ja minä olin yksi heistä.

Mainitsin myös aloittaneeni sijaiskotitoiminnan SSESY:n kautta. Perjantaina sain puhelun eräästä kissaneidosta, joka kaipaa sijaiskodin sijaiskotia. Imeisesti nykyinen varaemäntä on joutunut pidempään sairaalahoitoon, joten kissat sijoitetaan uudelleen. Simo saa siis tyttöystävän huomenna! ♥

♥♥♥

Jossain aiemmassa merkinnässäni mainitsin olevani väsynyt, ja hyvät ystävät tietävätkin mistä tarkemmin ottaen puhun. Viime viikon vapaan viikonlopun ja ihanan kahden päivän "miniloman" tuloksena olen paljon iloisempi, jaksan paremmin, enkä stressaa yhtä paljon. Muutin unirytmiäni, joka auttoi ihan mielettömästi. Minulla ei ole ollut koko viikkona sellaista oloa, etteikö 24 tuntia päivässä riittäisi. Nykyään menen siis nukkumaan iltakymmeneltä, että ihan oikeasti ehdin nukkua tarpeeksi.

Painokin on pudonnut todella hienosti viimeisimmästä painonhallintatapaamisesta parin viikon takaa, ja ihan varmasti vain koska en ole yhtä stressaantunut kuin koko tammikuun loppupuolesta helmikuun puoleen väliin asti. Aioin viettää tulevan viikonlopun samoissa rentoutumisen merkeissä, ihan vain varmuuden vuoksi. Jos lauantai-illalla alkaa menojalkaa vipattaa, niin sitten lähden. Jos ei huvita, niin en lähde.

Huomenna menen kuitenkin taas tapaamaan Mariaa painonhalintatapaamisen tiimoilta, ja tällä kertaa olen todella innoissani! Kerrankin hyviä uutisia vietävänä. Perjantai aamulla vaaka nimittäin näytti 75,4 kg! Olen silti todella tyytyväinen, vaikka huomenaamulla vaaka näyttäisi enemmänkin, kunhan tuo viitonen pysyy mukana! Tämän lisäksi olisi tarkoituksena katsoa verikokeiden tulokset ja onko senttejä karissut mistään. Mittanauhalle siis töitä!

Liikunnan puolesta viikko on mennyt kevyesti ja olen käynyt viidesti tekemässä "kaikkea mukavaa". Olen tyytyväinen myös siihen, että oikeasti löysin taas jostain näin monta rakoa ja oikeasti menin jumppaamaan ja olin ihan salinkin puolella. Minulla oli viikon aikana jopa aikaa tehdä ns.  muita juttuja, kuten katsoa elokuvia ja nähdä kavereita...ja imuroida!

Maanantaina ja keskiviikkona spinning, torstai-aamuna Polte, perjantaina levytangoilla, vapailla painoilla ja taljassa taiteilua aamutuimaan (luulin tosiaan että mulla on aamuvuoro, mutta ei ollutkaan. Join työpaikalla sitten aamukahvit ja lähdin salille. Onneksi oli saliromppeet mukana!) ja tänään olin ensimmäistä kertaa Bodybalancessa.

Pääsin tämän illan bodybalanceen hieman myöhässä, mutta pääsin kärryille omasta mielestäni aika nopeasti. Oli mukavaa ja ihanan kevyttä, teki muutenkin hyvää selälle kaikki venytykset näin päivän päätteeksi. Toisaalta en tiedä haluanko joka viikko raivata aikaa venyttelylle, kun saman ajan voisi käyttää jotenkin muuten hikoilemalla. Teidän että venyttely olisi todella tärkeää, mutta jotenkin en innostunut siitä niin paljoa, vaikka kivaa olikin. Balancen jälkeen jolkottelin vartin verran matolla työkaverin kanssa juoruillen.

Nollasin sykemittarini kuukauden vaihtumisen kunniaksi. Helmikuun ensimmäisestä päivästä lähtien harjoituksia oli kertynyt muistaakseni 31 kappaletta (olen siis tottakai aloittanut uuden harjoituksen jos olen mennyt eri tunneille saman päivän aikana) ja yhteensä kulutin yli 10 000 kcal kuukauden aikana. Aika huimaa! 

Ensi viikolla onkin luvassa kevyempi työviikko, jonka perään vapaa viikonloppu ♥. Aion viettää koko viikon liikunnan ja kissojen merkeissä ♥. Oikein hyvää alkavaa viikkoa myös teille ihanille lukijoille, palaamme astialle huomenna lumitöiden ja painonhallinta-asioiden tiimoilta!

PS. Päivän bonuksena jotain ihan extemporeeta. Ja kyllä! Minun napani näkyy! Itsensä ylittämistä jollain tasolla tämäkin. Tästä on hyvä jatkaa senttien karistamista.

Löllyy löllyy, mutta kyllä se sieltä pois katoaa :)

The Monthly Weight In [part une]

Hei Taas!

Nyt tuntuu siltä, että pitää kirjoittaa tuo maanantain painonhallintapaaminen pois alta. Liviltä tulee tässä samalla Over Her Dead Body, joka on suomennetty todella hyvin "haamumorsiammeksi".  Eva Longoria on niin ihana ja kaunis, yksi mun lempi näyttelijöistä, ja niin ihana kroppa!

Maanantain painonhallintaan menin vähän ritiriitaisin tuntein. Viikonlopun punkkupulllon vuoksi mieli oli hieman matala, ja arvaten puntari rankaisi minua painonhallintapäivän aamuna. Puntari näytti "ihanasti" 77,2 kg, joten ystävänpäivästä paino oli noussut. Ei paljoa, mutta olisi ollut niin ihanaa sanoa marialle, että puntari näytti tänä aamuna 76,5 kg. 

Maria oli joka tapauksessa hyvin tyytyväinen kuukauden tulokseen, joka oli siis -900g. Melkein kilo siis. Kuulostaa pieneltä, ja minulle se onkin sitä, mutta kuten Maria sanoo, useimmiten ne jotka laihtuvat vauhdilla saavat kilotkin takaisin vauhdilla. Minun laihtumiseni on tervettä ja kilot pysyvät poissa varmemmin. Tuudittaudun sitten siihen ja näytän kynteni ensi kerralla. (Edit: pakko kyllä sanoa että olen kyllä tehnyt töitä tuonkin määrän eteen!)

Tämäkin on yksi niistä jutuista, miksi aion vähentää vähennän tuota juomista, kuten edellisessä merkinnässäni sanoinkin. Vaikka juonkin pääasiassa punaviiniä (vai punaviintä?), tulee baarissa kitattua jos jonkinmoisia kaloripommeja.  Alkoholi kerää turhaa nestettä ja käy juuri näin. Parhaimmassa tapauksessa alkoholin keräämät nesteet ja muut vaikutukset näkyy monta päivää kropassa ja sen jaksamisessa.  Sitten ottaa pannuun.

Näytin Marialle myös kehonkoostumismittauksesta saamani tulosteen. Käytiin sitä hieman läpi ja keskusteltiin myös muista elämän osa-aluesta, kuten aina muulloinkin. Kerroin  Marialle tulevan torstain menoista ja hän lupasi pitää peukkuja. Sain myös kuulla, että Joupin Citymarketissa on jokin pikkuputiikki, jossa myydään kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä irtokarkkityylillä. Aion todellakin katsastaa kyseisen kaupan torstain vapaapäivänäni. Maria on kyllä niin ihana ♥!

Jossain vaiheessa kerroin myös tästä väsymyksestä, joka on ollut läsnä jo jonkin aikaa. Maria laittoi minulle lähetteen labraan, jossa katsomme verenkuvasta, että kärsinkö esimerkiksi jonkin tietyn asian /vitamiinin/muun-vastaavan puutteesta. Mulla on ollut ennemminkin rauta-anemiaa, joka johti tosi pahaan väsymykseen joskus murrosikäisenä.

Mulle on viimeksi tehty samanlainen terveystarkastus syksyllä 2011, kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Olisi kiva päästä myös keuhkojen tilavuusmittaukseen (vai mikä sen nimi oli..), koska sekin on viimeksi tehty Hannan aikana. Silloin en suoriutunut siitä kovinkaan hyvin! Joka tapauksessa, eniten odotan muutoksia kolesteroli-arvoissa (jotka silloinkin olivat kyllä ihan hyvät, luonnollisestikin koska olen nuori) mutta silti haluan nähdä tulokset ja verrata niitä syksyn 2011 tuloksiin. Verenpainekin olisi kiva katsoa!

Aikaisemmin mietin täällä bloginkin puolella, josko pääsisin kuntotestiin työterveyden kautta ja laitoin asiasta kyselyäkin Marialle päin. Harmikseni sain kuulla, ettei kuntotestiä voida laittaa työterveyden piiriin, vaan että minun täysyisi maksaa se itse, jos haluaisin sen teettää. Hinta pyörisi karkean arvion mukaan satasen hujakoilla, joten ihan heti en luvannut lähteä aikaa varaamaan. Silti... Tekisi niin kovasti mieli!

Kuntotestin avulla näkisin oman henkilökohtaisin rasvanpolttosykkeeni. Yllätyin kovasti, kun Marian kanssa keskusteltiin tästä. Rasvanpolttosyke saattaa olla niinkin alhainen kuin 120! Huh! Ja minä olen ajatellut edes vähän lähemmäksi 150-160! Tietysti sykkeen lisäksi tärkeintä on se, että rasitus on todella pitkäkestoista, mutta noin alhaisilla sykkeillä?

Yksi tärkeä asia kuitenkin unohtui painonhallinnassa; en nimittäin yhtään keskusteluiltamme muistanut kysyä, että otetaanko mittoja! Harmitti jälkeenpäin, mutta toisaalta olen menossa seuraavan kerran kahden viikon kuluttua uuteen tapaamiseen, joten enköhän malta sinne saakka odotella.

Nyt voisin keskityä ihan oikeasti tuohon elokuvaan, sitä paitsi Simo antoi oman mielipiteensä siitä, miten tylsää bloggaaminen hänestä on. 

Loppukevennyksenä omakuva perjantain salitreenin jälkeen, tietysti joku protskujuoma kädessä. Tuo on vaan niin hyvää! ♥

Kiitos ja hyvät yöt kaikille! Huomenaamusta saatan lähteä spinnaamaan taas, mutta nämä iltavuorot verottavat vain niin pirusti. Päätän asiasta tarkemmin vasta aamulla, kun kello huutaa tuskaa korvan juuressa. Untill then!