Minor Setbacks and New Awakenings

Hejsan kaikille!

Taasen mennyt jonkin aikaa viime kerrasta, mutta nyt ei ainakaan mennyt vuosia postauksien välissä. Tänään töiden jälkeen tein ruokaa ja nukuin päikkärit ja herättyäni oli ensimmäinen ajatus kirjoitella omia mietteitään taas ylös. Viime kerrasta on jopa edistytty jonkin verran muutamallakin osa-alueella.

Tämän hetkinen tilanne on sinänsä vähän huonompi. Kostean viikonlopun tuloksena teloin molemmat polveni. Vasen polvi otti osumaa enemmän kuin oikea, vaikka asfaltti-ihottumaa löytyykin enemmän oikeasta polvesta. 

Lauantaina tuli lähdettyä Nanikan kanssa hieman hippailemaan kylille, tietysti ensin saunottuamme ja viinipänikän tuhottuamme. Olimme olleet aamusta Seinäjoella tekemässä yhteisen ystävämme siskolle häämeikin ja -kampauksen. Ilta oli kaiken puolin aivan loistava, mutta olisi pitänyt hieman ehkä ajatella enemmän paljonko ottaa. 

Ajelimme kylillä aika korkean auton kyydissä, ja siinä vaiheessa kun olen ollut menossa otolle ja noussut autosta, en enää vain yksinkertaisesti tajunnut auton olevan edelleenkin yhtä korkea kuin siihen noustuani. Huokaus. Lähdin vähän vauhdilla ovesta ja päädyin katukivetykseen polvet edellä. Siinä tilanteessa sitä vaan nousi saman tien ylös ja marssi otolle. Ilta jatkui yhtä kosteasti kuin oli alkanutkin.

Sunnuntaina ei ollut yhtä hehkeä olo. Vasen polvi on paisunut, mustelmilla ja arka. Oikean polven iho ihan rikki, eikä sekään ihan kunnolliselta tuntunut. Lämähdin ilmeisesti suoraan polvilumpiot edellä asfalttiin (siis ei vittu ämmä...) ja käveleminen on "hieman" arvelluttavaa. Kävin näyttämässä polvea tänään hoitsulla, joka käski olla nostamatta mitään raskasta, sitoi jalkani ja käski pitää jalkaa muutaman päivän koholla, sekä hoitaa vammaa kylmällä ja kuumalla. Saikkua en ottanut vaikka hoitsu olisi antanutkin.

Voittajafiilis.

Muutama viikonloppu sitten kostean baari-illan tuloksena menetin yhdesta varpaasta kynnen. Pitäiskö tässä jo ihan oikeasti opetella käyttämään sitä alkoholia eikä joka kerta sekoilla näin lujaa? Vittu oon kohta kolmekymmentä ja sama sekoilu jatkuu.. Ei herranujumala oikiasti... Mutta toisaalta, mitä muutakaan teet vapaa-ajalla viikonloppuisin tämän ikäisenä? Istut kotona ja kudot villasukkia? Ei oo mun juttu. Ehkä pitäis vaan tajuta ottaa ens kerralla vähän vähemmän ja olla nätimmin. Sitä harjoitellessa tulevaisuudessa..

Ei muuten mitään ongelmaa, mutta tajusin tänään etten voi mennä lenkille! Suoraan sanottuna vituttaa! Enhän mä nyt voi mennä tuonne ihanaan kesäsäähän (jota vihdoin ja viimein edes vähäsen on) ja juosta. Rasitan vaan polviani entisestään, eikä ne tule kuntoon kohta ollenkaan. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. 

Jos tästä pitää jotain positiivista hakea, niin ehkä se voisi olla se, että onneksi vamma tuli nyt, eikä ensi viikolla. Olen ensi viikon kesälomalla, ja koska rahatilanne on mitä on, aion suurimmaksi osaksi olla kotona Vaasassa ja treenata. 

Olin viime viikolla vihdoin ja viimein salilla. Käytin ilmaisen tutustumiskerran tutustuen Easy Fitin laitteisiin ja tehden lähinnä yläkroppaa ja juoksumatolla viihtyen. Voin kertoa, että oli aivan loistava fiilis salin jälkeen, tuli ihan samat fiilikset kuin Seinäjoella Fressin aikoina. 

Päätin samassa että salijäsenyys on pakko hankkia. Kävin kysymässä respasta lisää asiasta ja minua neuvottiin tekemään jäsenyys tämän viikon tiistaina, eli huomenna. Tiistaina liittyessä saa parin kympin alennuksen jäseneksi liittymisestä eli salijäsenyys ja kuukauden treenit neljällä kympillä. Pakko pakko pakko. 

Mä oon jotenkin niin asenneituinut siihen, että kun kesälomapätkä pyörähtää käyntiin, voin aamuisin nukkua niin pitkään kuin haluan, herättyäni lenkille ja iltapäivästä salille. Haluan tutustua ryhmäliikuntatarjontaan ja mennä kaikki loput laitteet salin puolella läpi. 

Toki oon sopinut vähän muutakin sille viikolle. Siskon ja äidin kanssa puhuttiin, että menemme syömään yhdessä Närpiöön Linds Kök:iin ja voisin kotona pestä samalla kaikki matot jos säät sallii. Tulevana viikonloppuna olis kahdet eri kekkerit tiedossa, enkä oikein tiedä kumpiinko menisi. Lauantaina olisi Vaasassa Visions ja tytöt haluavat lähteä aiheuttamaan pahennusta. Visions kiinnostaisi lähinnä siksi, että tiedän muutamia naamoja, jotka ovat tulossa sinne ja tekisi niin mieli haistattaa vitut sinne suuntaan........... ei siitä sen enempää. Kotipaikkakunnalla olisi luvassa myös möhinää, kun Petri Nygård esiintyy paikallisessa. Hmmm... Valintoja valintoja.. Josko sitä ihan tosissaan kokeilisi sitä nätisti ottamista? Tai jos edes olisi telomatta itteensä..

Salijäsenyyden lisäksi oon nyt saanut unirytmini suhteellisen hyvään kondikseen. Herään joka aamu 7-8 aikaan ja iltavuoropäivien aikana olen jo useasti päässyt lenkille aamusella. Painokin on tippunut karppaamisen ansiosta ihan hyvin, toki mitään jäätävää pudotusta ei ole ollut. 28.7.2015 aamupaino oli 76,5 kg. Pahimmillaan paino on siis ollut sen 78,6 kg tämän vuoden puolella, joten alas päin ollaan taas tulossa! 

Loppujen lopuksi tuo painon putoaminen ei ole se tärkein juttu, vaan ihan oikeasti tämä fiilis ja parempi olo itsestään. Ilmeisesti se hyvä olo näkyy ulospäinkin, kun miehiä tuntuisi olevan vaikka joka sormelle. Saavat kyllä kakslahkeiset jäädä nuolemaan näppejään, mä seukkaan sit vasta seuraavan kerran kun löytyy joku kunnon prinssi!

Odd Digits & Sickness

Hei kaikki!

Hyvää pääsiäistä kaikille! Täällä Pohjanmaalla virvotaan näin lankalauantaina ja olen tälle päivää ehtinyt bongata pari noita-akkaa kauppareissulla. Muutoin koko pääsiäinen ja koko kulunut viikko on kulunut sairastellessa ja nukkuessa. 

Viimeksi olin kipeänä tammikuun alussa, mutta yleensä mun taudit menee ohi muutamassa päivässä kun malttaa ottaa rennosti. Nyt olen ollut huonossa kunnossa maanantai-illasta lähtien, eli jo kuusi päivää. Pää on täynnä räkää, hengittäminen on hankalaa ja kuume poukkoilee missä lystää. Onneksi se ei ole kuitenkaan mennyt mihinkään 39 asteeseen, niin kuin lääkärissä ollaan varoiteltu. Pahinta tässä on varmaan se, että olo on kuin selkäänsä saaneella; lihakset ovat pahoin jumissa ja joka paikkaa aristaa. Kaiken lisäksi nousin tänään sohvalta jotenkin hassusti ja jokin naksahti selässä tosi ilkeästi. Nyt sitten rampaillaan oikein kunnolla, tiettyjä asentoja on pakko vältellä ettei tarvi irvistellä.

Maanantaina olin taas painonhallintatapaamisessa Marian kanssa. Mariakin oli flunssassa, joten tauti tarttui joko häneltä, tai sitten hommasin sen itse samaisena iltana, kun pidin parvekkeen ovea auki (oli hieno keli ja kissat pääsivät vähän ulos) ja nukahdin päikkäreille sohvalle. Itse veikkaan jälkimmäistä. Hyvä minä!

Tässäpä kuva tekstiä keventämään. Idda ♥

Painonhallinnassa puhuttiin juurikin näistä samoista asioista, joista kerroin edellisessä merkinnässäni. Painon kanssa ei ollut tapahtunut oikeastaan mitään; viime kertaan verrattuna paino oli noussut 300g, joka on normaalia painonvaihtelua, kuten Mariakin komppasi. Painoin maanantaina siis 75,8 kg. Veikkaan, että suurimmaksi osaksi painooni vaikutti kavereiden kanssa vietetty kostea viikonloppu ja sunnuntain huonot syömiset.

Kerroin Marialle myös tästä seitsemäänkymmeneenkiloon lopettamisesta ja saimme aikaiseksi jonkinlaisen aikataulutuksen painonpudotukselle. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus saada paino noin 73 kiloon juhannukseen mennessä ja tasan 70 kiloon elokuun lopussa / syyskuun alussa. 

Aika pitkä aikaväli muutamalle kilolle? Niin minäkin ajattelin, mutta kun miettii mitä kaikkea tässä on tulossa kevään ja kesän mittaan niin mielestäni tavoitteet ovat hyvinkin realistiset. Pääsiäinen on tunnetusti juhla-aikaa, jolloin vedetään jos jonkinmoista mössöä naamaan, toukouun alussa on vappu, sitten tulee kesälomat, Provinssirock, juhannus, Weekendfestival.. Kyllähän näitä riittää. Pääpointtina tässä on nyt siis se, etten enää kiduta itseäni jokaisesta huonosta suupalasta, vaan yritän löytää jonkinlaisen järkevän siirtymistavan normaaliin ruokarutiiniin; peruspiirteet pysyvät, mutta en ole enää totaalikieltäytyjä kuten ennen. Tarkoituksena on siis sallia itselleen pääsiäisenä mämmiä, Vappuna simaa ja sitä rataa.

Mielenkiintoisinta tässä painonhallinnassa on se, ettei paino olekkaan ihan noin vain hallittavissa. Sen todistaa jo tämän aamuinen puntarissa käynti. Puntari näytti niin absurdeja lukuja, ettei mitään rajaa. Punnitsen itseni siis aina samalla puntarilla ja samassa kohtaa ja aina aamulla noin 15 minuttiia heräämisen jälkeen. 

Tänä aamuna puntari nimittäin väitti painokseni 73,8 kg eli maanantaista olisi kadonnut 2 kiloa?! Ei tämä sairastaminen nyt niin voi vaikuttaa? Olin niin epäluuloinen, että astuin puntarille varmaan viiteen eri otteeseen ja aina se näytti samaa. Huh huh.. Enhän mä ole käynyt salillakaan nyt kahteen viikkoon?! Voiko tätä laittaa normaalin painon heittelyn piikkiin?

Toisaalta ihan sama, jos nyt sitten kerran painan tuon verran niin sittenpähän painan. Ainakin on luku josta taas innostua ja jatkaa eteenpäin, olipa kropasta sitten lähtenyt läskiä tai pelkkää nestettä. Tällä mennään.

Yksi juttu on muuten mukavasti nostanut päätään tässä sairastellessa. Antaisin oikeasti mitä vaan että olisin terve, enkä väsyisi saman tien jos teen jotain. Olisi niin ihana käydä salilla! Näin salilla käymisestä jopa unta viime yönä, joten näköjään se kipinä on palaamassa ♥.

Toinenkin juttu ketuttaa tässä makaamisessa. Kaikki kaverit ovat olleet juhlistamassa pääsiäistä edes jotenkin ja minä olen ollut kotona pitkähäntäisissä täissä kissojen kanssa. Muutamia kavereita oon kyllä nähnyt, mutta sitten olen heti väsynyt niin, että on ollut pakko päästä pötköttelemään. Telkkaria olen kattonut ihan liikaa, tuntuu että aivot muuttuu mössöksi tällä tahdilla. 

Simppa ♥

Ai niin, ostin uimapuvun! Tykkään tästä mallista tosi paljon ja yllätyksekseni sain ostaa sen koossa 40! Taas tapahtui sama kuin aiemmin mainitsemani takin kanssa; ensin kokeilin kokoa 44, sitten 42 ja lopuksi päädyin kokoon 40.

KappAhlista 24,95€

Toinen asia, mikä "hämää" on esimerkiksi se, että näin pitkästä aikaa erästä ystävääni, joka on raskaana. Hänellä on todella upea vartalo, jopa raskaana ollessaan. Hämmästyin kovasti kun hän kertoi kohta painavansa 70 kg. Olemme suurin piirtein saman pituisia, mutta olen aina pitänyt itseäni huomattavasti isompana. Jotenkin todella outoa ajatella, ettei meillä ole kuin viitisen kiloa painoeroa! No joo, hän on raskaana, mutta silti! Jotenkin todella outoa!

Sama tilanne kävi eräässä puhelussa toisen kaverini kanssa. Puhuimme näistä painonhallintajutuista ja kerroin tästä "lopettaakko 65 kiloon vai 70 kiloon"-asiasta ja kaverini paljasti että jos painan joskus 65 kiloa niin painamme yhtä paljon. Siis mitä?! "Ei voi olla totta..mutta minähän olen aina ollut paljon isompi kuin sinä!" Ehkä minä joskus osaan hahmottaa itseni oikein.

Vatsa alkaa nyt kurnia siihen malliin, että pitää käydä tervehtimässä jääkaappia. Pitäkää sormet ja varpaat ristissä, että ihan oikeasti tokenen tästä. Inhoan sairastelua.

Päivän boonuksena random video.

Something Else

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Moikka!

Otsikon mukaisesti kirjoitan tällä kertaa jotain muuta, vähän liikuntaa sivuten. Mulla on tässä vielä tunti ennen töihin lähtöä ja on jotenkin sellainen olo, että haluan jakaa jotain. 

Tämä päivä on mennyt todella mukavasti. Heräsin aamulla vähän yli kahdeksen (kiitos Iddan..) ja sää oli todella surkea. Päätin lähteä salille uusimman puntarilukeman innoittamana. Puntari nimittäin näytti tänä aamuna 74,9 kg! Whaaaaaaat..? Katsoin Fressin lukujärjestyksestä kuka pitää aamun spinning-tunnin ja liikunnan maikkahan se.

Päätin kuitenkin ennakkoluuloista huolimatta lähteä matkaan ja oli kyllä sen arvoista. Ohjaaja oli panostanut ja etsinyt uutta musaa, mutta silti hieman mietitytti kuunnella Crazy Frogia (oikeesti hei..). Joka tapauksessa olo oli mitä mainioin puolen tunnin spinnaamisen jälkeen. Puolessa tunnissa ehdin hikoilla pois yhteensä 425 kcal, joten aika rankka puolituntinen oli. Sen verran tarkennettakoon, että menen aina ajoissa spinning tunneille, että saan lämmitellä omaan tahtiini ainakin kymmenisen minuuttia (muuten tuntuu siltä, ettei kahden lämmittelybiisin aikana tapahdu mitään) joten mun puolituntinen käsittää yleensä noin 40 minuuttia.

Kotiin päästyäni taivaalta tuli suuria lumitulleroita ja ajattelin itsekseni "hyvä, ei ainakaan ota päähän olla töissä sisällä kun aurinko paistaa ulkona". Suihkusta päästyäni aurinko kuitenkin paistoi niin kauniisti, että istuskelin kissojen kanssa parvekkeella pitkän aikaa ja imin energiaa päivän valopilkahduksesta. 

Luulen muutenkin, että tämä lisääntynyt valon määrä on vaikuttanut paljon omaan energiatasooni ja jaksamiseen. Yksi hyvä syy siihen, miksi viime aikoina olen tuntenut taas olevani minä enkä stressaa niin paljoa. Kissatkin ihan selkeästi nautiskeli auringosta.

Idda on kunnon poseeraaja ❤

..ja näin hyvä Simo on poseeraamaan!

Tästä päivästä tekee ihanan myös tämä ajan määrä, jota mulla on ollut käytössäni ennen työvuoroa. Ehdin salille, syödä rauhassa aamupalan ja tehdä ruuat muutamaksi päiväksi eteenpäin, ehdin meikata, laittaa tukkaa, ottaa kuvia, pölläillä kisujen kanssa, kuunnella hyvää musiikkia ja surffailla netissä. Ihanaa ♥! Kirsikkana kakun päälle aurinkokin meni pilveen, joten ei harmita töissä katsoa ulos.

Facebook-kirpparilta tekemäni korulöytö, 2€.

Ihmeen hyvin olen jaksanut olla töissäkin, vaikka mulla on taas ollut pitkä putki. Olen ollut jotenkin puheliaalla päällä ja jutellut monien asiakkaiden kanssa kaikkea ylimääräistä. Tuleva vapaa viikonloppu pilkottaa nurkan takana, jes ♥. 

Eilen illalla hain kouluihinkin amk-haun kunniaksi. Ensimäisenä toiveena oli tietysti Oulun AMK:n Medianomin ko (journalistiikan sv), joka olisi suuri unelmani. Hain samalla muiden amk:jen medianomikoulutuksiin ja sokerina pohjalla Vaasaan terveydenhoitajaksi. Olen joskus ennemminkin ollut terkkaripuolen pääsykokeessa, mutta silloin ala ei tuntunut omalta. Josko nyt sitten kävisi toisin?

Mulla on viime aikoina ollut paljon ideoita tämän blogin varalle. Tulevaisuudessa aion tehdä yhden erittäin ruman ja totuudenmukaisen merkinnän, jossa nähdään se karu totuus lihavana olemisen ongelmista. Kannattaa siis jäädä langoille roikkumaan. 

Päivän bonuksena kukkia!

A New Week Starting

Heipä hei toistamiseen tälle päivää.

Noniin, nyt voinkin sitten kertoa eilisen ja tämän päivän liikuntakuulumiset. Ruokailut on menneet hyvin; oon syöny sitä samaa kuin normaalisti. Huomiselle työpäivälle tein taas kanaa, kasviksia ja tulista curry kastiketta. Kyllä saa taas työkaverit kysellä että "mitä hyvää sä taas syöt".

Sunnuntaina oli tosiaan tarkoitus mennä alunperin 45 minuutin kuntospinniin, siitä pumppiin ja lopuksi itselleni uuteen body balanceen. Kuten tuossa sunnuntaisessa merkinnässäni kirjoitinkin, lähdin salikamppeet mukana käymään pikkuveljen luona.

Jossain vaiheessa päätimme käydä Sopurahassa, mistä tarttui mukaan kaksi hiusväriä vitosella kappale. Mulla oli jo jonkun aikaa takaraivossa ollut ajatuksena ottaa pidennykset pois, koska ne oli jo niin surkeassa kunnossa ja muutenkin "ei minkään väriset", suomeksi sanottuna siis törkeät.

Tukkaan tuli hieman ruskehtava sävy, jossa lilan punaista.
Väri näkyy luonnossa kyllä paremmin, tässä näyttää lähinnä mustalta.

Tulevan tukkaoperaation innoittamana menin loppujen lopuksi vain spinnaamaan. Aluksi ajattelin jättää salikäynnit kokonaan pois ohjelmasta, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja menin! Oli se kyllä sen arvoistakin! Maaritin pitämät spinningtunnit on todella raskaita, mutta juuri oikealla tavalla. Mulla on muutenkin ollut viimeaikoina sellainen fiilis, että spinning ei ole ollut yhtä mukavaa (varsinkaan lauantain liikunnanmaikan pitämän tunnin takia) kuin ennen, mutta erehdyin pahemman kerran.

Sivusiilikin kunnossa! Tässä näkyy ehkä vähän paremmin tuo väri.
Joku asiakas muuten luuli mua joksikin Voice of Finlandin tyypiksi, wut?
ps. tauoilla on kiva kuvailla itteensä?! Oli vaan nini hyvä valo!

Maaritin vetämä tunti oli niin mahtava, hikoilin kuin pieni sika! Hiki valui silmiin ja lapaluut oli täynnä isoja hikikarpaloita, urheilurintsikatkin oli ihanan "raidalliset" kotiin päästyäni. Annoin sataprosenttisesti kaikkeni vastusten, kiihdytysten ja pyöritystekniikan kanssa ja olo oli aivan upea tunnin loputtua! Oli pakko mennä kiittämään vetäjää ja sanoin hänen olevan juuri ihanalla tavalla orjapiiskuri ♥. Rupeaman aikana kului 629 kcal (!), keskisyke 144, korkeimmillaan 177. Kyllä taas palautui mieleen miksi spinning on niin mun juttu.

Viikon vaihtumisen kunniaksi päätin käydä tänäänkin spinnaamassa eilisten fiilisten perusteella. Työpäivän päätteeksi hikoilin taas kuin hullu, poltin puolessa tunnissa 394 kcal (keskisyke 140, maksimi 180) ja vielä saman ohjaajan kanssa. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärsin miten tärkeää hyvä ohjaaja oikeasti on, ja miten paljon se vaikuttaakaan omaan huvittamiseen ja jaksamiseen. Eniten pidän siitä, jos ohjaaja huutaa edestä "vielä kymmenen sekuntia!", "JAKSAA JAKSAA, VIELÄ VIELÄ". Siinä tulee pakostakin sellainen "No perkele minähän jaksan!"-olotila. 

Tämän päivän spinnaamisessa oli myös se hyvä puoli, että huomasin ihan tosissaan kuinka kunto on vuoden takaisesta noussut. Olisin jaksanut vielä vähän enemmän, vielä vähän kovemmin ja vielä vähän kauemmin. Huomasin hengityksenikin olevan ihan erilaista kuin silloin, kun olin ihan ensi kertaa spinning-salissa. En osaa tai tiedä miten erilaista, hankala selittää, mutta tuntui siltä, että kunnollisen hengitystekniikan ansiosta jaksoin paljon paremmin...Ihan kuin olisin saanut "enemmän happea" kuin ennen.

Nyt loppui jorinointi tälle iltaa, kello alkaa olemaan jo niin paljon että pakko painua pehkuihin. Huomenna herätys vähän yli neljä aamusta ja kuudeksi töihin. Nähdään myöhemmin tällä viikolla.

PS. Painoinfoa: puntari näytti tänä aamuna 75,9 kg. Ihan huippu fiilis, vihdoinkin se vitonen tuli sieltä esiin!

The Monthly Weight In [part une]

Hei Taas!

Nyt tuntuu siltä, että pitää kirjoittaa tuo maanantain painonhallintapaaminen pois alta. Liviltä tulee tässä samalla Over Her Dead Body, joka on suomennetty todella hyvin "haamumorsiammeksi".  Eva Longoria on niin ihana ja kaunis, yksi mun lempi näyttelijöistä, ja niin ihana kroppa!

Maanantain painonhallintaan menin vähän ritiriitaisin tuntein. Viikonlopun punkkupulllon vuoksi mieli oli hieman matala, ja arvaten puntari rankaisi minua painonhallintapäivän aamuna. Puntari näytti "ihanasti" 77,2 kg, joten ystävänpäivästä paino oli noussut. Ei paljoa, mutta olisi ollut niin ihanaa sanoa marialle, että puntari näytti tänä aamuna 76,5 kg. 

Maria oli joka tapauksessa hyvin tyytyväinen kuukauden tulokseen, joka oli siis -900g. Melkein kilo siis. Kuulostaa pieneltä, ja minulle se onkin sitä, mutta kuten Maria sanoo, useimmiten ne jotka laihtuvat vauhdilla saavat kilotkin takaisin vauhdilla. Minun laihtumiseni on tervettä ja kilot pysyvät poissa varmemmin. Tuudittaudun sitten siihen ja näytän kynteni ensi kerralla. (Edit: pakko kyllä sanoa että olen kyllä tehnyt töitä tuonkin määrän eteen!)

Tämäkin on yksi niistä jutuista, miksi aion vähentää vähennän tuota juomista, kuten edellisessä merkinnässäni sanoinkin. Vaikka juonkin pääasiassa punaviiniä (vai punaviintä?), tulee baarissa kitattua jos jonkinmoisia kaloripommeja.  Alkoholi kerää turhaa nestettä ja käy juuri näin. Parhaimmassa tapauksessa alkoholin keräämät nesteet ja muut vaikutukset näkyy monta päivää kropassa ja sen jaksamisessa.  Sitten ottaa pannuun.

Näytin Marialle myös kehonkoostumismittauksesta saamani tulosteen. Käytiin sitä hieman läpi ja keskusteltiin myös muista elämän osa-aluesta, kuten aina muulloinkin. Kerroin  Marialle tulevan torstain menoista ja hän lupasi pitää peukkuja. Sain myös kuulla, että Joupin Citymarketissa on jokin pikkuputiikki, jossa myydään kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä irtokarkkityylillä. Aion todellakin katsastaa kyseisen kaupan torstain vapaapäivänäni. Maria on kyllä niin ihana ♥!

Jossain vaiheessa kerroin myös tästä väsymyksestä, joka on ollut läsnä jo jonkin aikaa. Maria laittoi minulle lähetteen labraan, jossa katsomme verenkuvasta, että kärsinkö esimerkiksi jonkin tietyn asian /vitamiinin/muun-vastaavan puutteesta. Mulla on ollut ennemminkin rauta-anemiaa, joka johti tosi pahaan väsymykseen joskus murrosikäisenä.

Mulle on viimeksi tehty samanlainen terveystarkastus syksyllä 2011, kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Olisi kiva päästä myös keuhkojen tilavuusmittaukseen (vai mikä sen nimi oli..), koska sekin on viimeksi tehty Hannan aikana. Silloin en suoriutunut siitä kovinkaan hyvin! Joka tapauksessa, eniten odotan muutoksia kolesteroli-arvoissa (jotka silloinkin olivat kyllä ihan hyvät, luonnollisestikin koska olen nuori) mutta silti haluan nähdä tulokset ja verrata niitä syksyn 2011 tuloksiin. Verenpainekin olisi kiva katsoa!

Aikaisemmin mietin täällä bloginkin puolella, josko pääsisin kuntotestiin työterveyden kautta ja laitoin asiasta kyselyäkin Marialle päin. Harmikseni sain kuulla, ettei kuntotestiä voida laittaa työterveyden piiriin, vaan että minun täysyisi maksaa se itse, jos haluaisin sen teettää. Hinta pyörisi karkean arvion mukaan satasen hujakoilla, joten ihan heti en luvannut lähteä aikaa varaamaan. Silti... Tekisi niin kovasti mieli!

Kuntotestin avulla näkisin oman henkilökohtaisin rasvanpolttosykkeeni. Yllätyin kovasti, kun Marian kanssa keskusteltiin tästä. Rasvanpolttosyke saattaa olla niinkin alhainen kuin 120! Huh! Ja minä olen ajatellut edes vähän lähemmäksi 150-160! Tietysti sykkeen lisäksi tärkeintä on se, että rasitus on todella pitkäkestoista, mutta noin alhaisilla sykkeillä?

Yksi tärkeä asia kuitenkin unohtui painonhallinnassa; en nimittäin yhtään keskusteluiltamme muistanut kysyä, että otetaanko mittoja! Harmitti jälkeenpäin, mutta toisaalta olen menossa seuraavan kerran kahden viikon kuluttua uuteen tapaamiseen, joten enköhän malta sinne saakka odotella.

Nyt voisin keskityä ihan oikeasti tuohon elokuvaan, sitä paitsi Simo antoi oman mielipiteensä siitä, miten tylsää bloggaaminen hänestä on. 

Loppukevennyksenä omakuva perjantain salitreenin jälkeen, tietysti joku protskujuoma kädessä. Tuo on vaan niin hyvää! ♥

Kiitos ja hyvät yöt kaikille! Huomenaamusta saatan lähteä spinnaamaan taas, mutta nämä iltavuorot verottavat vain niin pirusti. Päätän asiasta tarkemmin vasta aamulla, kun kello huutaa tuskaa korvan juuressa. Untill then!

I Just Wanna Love My Body

Moikka!

Aamulla yhdeksän aikaan taas salille tyynyn kuva poskella. Olisi niin tehnyt mieli nukkua, mutta liikunnan jälkeinen fiilis oli kyllä sataprosenttisesti sen arvoista. Aluksi Polte, joka oli "peruskauraa", kun on tullut rampattua niin usein poltteessa. Heidi sattui tulemaan samalle tunnille ja olisi kamalasti tehnyt mieli jutella kaikkea tulevasta perjantaista, kun menemme porukalla Saijalle hänen läksijäisiinsä. Noh, kyllä perjantaina sitten  ehtii paremmin!

Poltteen jälkeen kokeilin kahvakuulaa toisen kerran elämäni aikana. Ensimmäisen kerran kokeilin sitä samoihin aikoihin kun Heidi ja Saija liittyivät samalle salille, joten ohjelma oli muuttunut sitten viime kerran. Oli yllättävän rentoa. Tunti ei tuntunut totutunlaiselta ryhmäliikuntatunnilta, vaan lähinnä tunnilta, jossa porukka tekee samoja liikkeitä omaan tahtiin samaan aikaan. Vähän niin kuin "yhdessä treenaamiselta". Tunnin vetäjä kulki ihmisten seassa ja antoi ohjeita, eikä musiikkikaan pauhannut niin kuin normaalisti. Tykkäsin.

Kulutukset jakautui seuraavanlaisesti: Polte kulutti 270 kcal. Jossain vaiheessa huomasin että sykemittari oli mennyt omia aikojaan "jatka"-tilaan. Ei mitään tietoa kuinka kauaksi, mutta siinä mielessä tuo kulutus on aika loogista. Yleensähän mulla on kulunut vähintään se 300 kcal Poltteessa. Keskisyke 154, max 181.

Kahvakuulatunti kesti 45 min, joka tuntui kuluvan tosi nopeasti. Poltin 333 kcal, keskisyke 134 ja maksimissaan 160. Kahvakuulatunnilla tehtiin myös vatsoja, jotka ainakin itsellä nosti eniten sykkeitä. Kuuden kilon kuulalla istumaannousuja ja kyllä vatta huusi hoosiannaa, varsinkin kun eilen tuli vatsapepussa tehtyä vatsalihasliikkeitä niin paljon, että oli jo valmiiksi paikat kipeänä. Yhteensä kulutin 603 kcal + jotain kun sykemittari teki omiaan.

Jumppien jälkeen kehonkoostumusmittaukseen, jota stressasin etukäteen jonkin verran. Tajusin eilen illalla ajattelevani, että mitäs jos se kone näyttää enemmän kuin oma kotipuntari? Ihan kamala ajatus siitä, että kehonkoostumusmittaus antaisi kirkuvan punaisen tuloksen; painat esimerkiksi 80 kg. Pelotti, jännitti ja stressasin asiaa heti herättyäni, mutta kuten aina, sain purettua tunteita liikunnan kautta. Koneeseen astuttuani en enää edes ajatellut koko asiaa; odotin vaan mielenkiinnolla minkälaista faktaa seuraavaksi saan.

Ensimmäinen iloinen asia oli tietysti paino: 76,5 kg joten ei syytä huoleen! Kotipuntari näyti aamulla 76,9 kg, eli se valehtelee 400g. Helpotus! Normaalipainoisena minun pitäisi painaa 54,9 kg, joka tuntuu kyllä todella utopistiselta vielä tässäkin vaiheessa. Tämän mukaan ylipainoa on vielä rapeat 20,6 kg. Sitä itseään, eli läskiä minussa on normaaliarvoihin verrattuna 14,7 kg liikaa. Lyhyenä ihmisenä (158cm) BMI on tietysti mitä on, vaikka painoa onkin pudonnut. Tämän hetken BMI on siis 30,6. Perusaineenvaihdunta on tällä hetkellä 1305 kcal päivässä (siis jos en tee yhtään mitään), joka yllätti myöskin. Noin vähän vain?

Mielenkiintoisin asia mittauksessa oli se, että minulla on normaaliarvoihin verrattuna reilusti enemmän pehmytkudosta, eli lihaksia. 5,8 kg lihasmassaa enemmän normaaliin verrattuna! Tuli kyllä yllätyksenä! Tästä neidistä löytyy lihasmassaa yhteensä 43,8 kg! Aika jännää! 

Sain tietää myös rasvamassan määrän käsissä, jaloissa ja torsossa. Oikeakätisenä en yhtään ihmetellyt, että oikeassa kädessä ja jalassa arvot olivat parempia. Listaanpas nekin tähän.

Vasen käsi: läskiä 1,81 kg, lihasta 2,87 kg. 

Oikea käsi: läskiä 1,7 kg, lihasta 2,88 kg. 

Vartalo/torso: läskiä 14,58 kg, lihasta 21,82 kg. 

Vasen jalka: läskiä 5,12 kg, lihasta 8,09 kg. 

Oikea jalka: 5,10 kg läskiä ja lihasta 8,14 kg. 

Tää on mun mielestä todella mielenkiintoista ja jotenkin omalla tavalla tosi erikoista. Ajatella nyt että mun oikeassa jalassa on kahdeksan kiloa lihasta! Pienen joulukinkun verran?

Suomeksi sanottuna kaiken kaikkiaan tilanne oli hyvä lihasmassan kannalta, mutta yli suositusten rasvamassan kannalta. Rautalangasta väännettynä: kun saisi tuon 15 kg läskiä pois niin jäljelle jäisi vain lihasta ja AVOT johan oltaisiin kuoseissa! Tulevaisuudessa pitää opiskella rasvanpolton oikeaa tekniikkaa, ainakin sykkeiden kautta. 

Onko muilla kokemuksia kehonkoostumusmittauksesta? Millasia tietoja tuli? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia asiasta. Tuliko yllätyksiä? 

Kello alkaa olemaan jo sen verran, että kohta pitää lähteä töihin. Ihanaa kun voin ottaa nopeaa evästä mukaan; Minimanissa oli nimittäin Naturdietin Smoothiet eurolla kappale. Harmi kun tästä tuli kuvaton merkintä Päivän boonuksena video, jonka löysin puhelimesta. Kuvattu tammikuussa jonkun salin puolella tehdyn treenin jälkeen. Kai sitä sitten jotain teki oikein?

The Beginnig is Always the Hardest Part

Hei kaikille ja tervetuloa liikunta-, treeni ja laihdutusblogiini!

Näin ensimmiseksi viralliseksi blogimerkinnäksi aioin yrittää saada kirjoitettua joitain faktoja -aika tiiviisti kuitenkin- siitä, mitä on tapahtunut minulle ja kropalleni viimeisen runsaan vuoden sisällä. Idea blogin kirjoittamisesta tällä aiheella on muhinut jo kauan aikaa, en ole vain saanut itseäni niskasta kiinni aloittaa. Näin jälkeenpäin ajalteltuna olisi ollut hyvinkin fiksua aloittaa saman tien kun aloitin tämän uuden elämäni, mutta jälkiviisaus jääköön sikseen.

Olen siis 24-vuotias Etelä-Pohjalainen nainen, joka on lapsesta saakka ollut lihava. Elämäntapamuutoksen tein marraskuussa 2011, kun ystäväni tutustutti minut karppaukseen, joka tuolloin oli kovasti "muotia". Tajusin, etten edes oikeastaan tiennyt mitään ruuasta, vihasin liikuntaa ja olin muutenkin laiska ja tyytynyt kohtalooni 115 kiloisena läskisäkkinä. 

Karppaus oli yllättävän helppoa aloittaa. Jääkaappi ammotti sinä aamuna tyhjyyttään ja palkka oli napsahtanut tilille. Menin vapaapäivän kunniaksi ruokakauppaan, jossa vietin todella pitkän tovin. Luin jokaisesta tuoteesta ravintosissällön ja otin käyttöön yleisen säännön, etten osta mitään missä on yli 5g / 100g hiilihydraattia. Siitä se sitten lähti.

Myöhemmin aloin säännöllisesti käydä painonhallintatapaamisissa työterveyshoitajallani. Tuolloinen hoitajani Hanna oli todella ihana ja kannustava, ei missään vaiheessa painostanut, mutta osasi kyllä sanoa jos tein jotain hänen mielestään huonosti ruokavaliotani koskien.

Liikunnanvihaajana muistan keksineeni jos jonkinlaisia tekosyitä miksi ei huvittanut, ei ollut rahaa, ei aikaa ties mitä, kun Hanna yritti saada minua liikkumaan. Sain pelkällä syömisellä pudotettua reippaan 15 kg, joka sai minut tyhmästi ajattelemaan että laihdun tulevaisuudessakin pelkällä oikein syömisellä. 

Hannan sanat jäivät kuitenkin pyörimään päähän ja kesällä 2012 hankin itselleni salijäsenyyden työpaikkani läheisyydessä sijaitsevalta kuntosalilta. Jossain vaiheessa tajusin olevani sydänjuuriani myöten rakastunut liikuntaan, varsinkin kun kukaan ei siihen enää pakottanut. Ei ollut paskoja liikuntamaikkoja, jotka saivat omantunnon pohjamutiin osiottamalla omalla käytöksellään "Ei tuo läski mitään osaa", vaan ymmärsin tekeväni sen kaiken omasta puhtaasta halustani ja koska liikkuminen oli kivaa. Onnistumisen tunteet vahvistuivat ja rakastan tälläkin hetkellä sitä hikistä tunnetta liikuntasuorituksen jälkeen. Nykyään puran kaiken vitutuksen ja pahan mieleni salille; liikunta voi olla niin monella tapaa ihanaa ja terapeuttista.

Jossain vaiheessa viime vuotta Hanna vaihtoi työpaikkaa joka tarkoitti sitä, että minulle tulisi uusi hoitaja, jonka kanssa seurata painoani. Stressasin etukäteen tulevaa hoitajaa, olisko hän millainen, mitä jos hän on joku vanha harppu, mitä jos häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä jos mitä jos... Tutustuin Mariaan ensimmäisen kerran loppukesästä ja heti ensitapaamisella tajusin että kaikki pelkoni olivat olleet turhaa. Uusi hoitajani oli entisessä työpaikassaan Härmän kuntokeskuksessa esimerkiksi luennoinut ihmisille painonpudotuksesta ja sen hallinnasta viikottain. Olisinko voinut lähemmäs lottovoittoa päästä?

Tämän hetkinen tilanteeni on tämän blogin kannalta se tärkein. Tottakai minulla on ollut ylä- ja alamäkiä tämän projektin kanssa, olen itkenyt syömisiäni ja piiskannut itseäni rangaistukseksi suklaan syömisestä, olen tajunnut että paino voi olla niinkin vittumainen asia, ettei se laske taikka nouse, vaikka miten olisit huhkinut asian eteen. On tullut paljon onnistumisia, senttejä on kadonnut ihan tolkuttomasti, kiloja karissut, kuullut ihmisten kommentteja siitä miten olen pienentynyt, ostanut pienempiä vaatteita.. kaikkea mitä siihen kuuluu, kun laihtuu ja ulkokuori muuttuu. 

Samalla tämä projekti on myös vaikuttanut sisäiseen minääni; näen itseni nykyään ihan eri tavalla, olen terveempi kuin koskaan ja rakastan itseäni enemmän kuin ennen. En kuitenkaan ole vielä valmis projektini kanssa, en edes vielä silloin kun saavutan tavoitepainoni. Tiedän, että minulla on vielä paljon edessä, mutta aioin mennä päivä kerrallaan. 

Tässä blogissa tullaan seuraamaan minun taivaltani tästä painopisteestä (76,8 kg, tämän päivän aamupainoni) siihen pisteeseen, jonka aioin kesään mennessä tavoittaa (n. 72-70 kg). Tiedän, ettei painoa ole enää paljoa pudotettavana, mutta uskokaa pois, se on sitäkin tiukemmassa. Sen lisäksi tavoitepainon saavutettuani aioin kirjoittaa tulevaisuudessa painonhallintatapaamisistani Marian kanssa (n. 1 kerta/kk ellei toisin sovita) ja siitä, miten pääsen taas takaisin normaaliin elämään ja normaaliin syömiseen kiinni. Näiden asioiden lisäksi haluan raportoida liikunnallisesta puolestani, yleisesti ottaen fiiliksistäni koko projektia kohtaan ja tietysti raportoida tapahtumia puntarissani.

Tästä tuli todella tiivistetty (mutta silti ihan liian pitkä) tekstipläjäys, mutta tärkeintä on kuitenkin tuleva. Toivottavasti päädyt seuraamaan blogiani tulevaisuudessa ja saat siitä itsellesi jotain positiivista, kuten minä aioin itselleni tästä saada. Olet mitä lämpimimmin tervetullut seuraamaan minun matkaani läskimammutista normaalipainoiseksi naiseksi ja kommentoimaan, kysymään, kritisoimaan, itkemään ja nauramaan kanssani. 

Seuraavassa blogimerkinnässäni aion kertoa tarkemmin painostani, miten se on matkan varrella jo pudonut, mikä  oon todellinen tavoitteeni ja miksi, miten liikun ja miltä tämä kaikki on tuntunut tähän mennessä. Tulethan mukaan ensi kerrallakin!