sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Doing What I Feel Like Doing



Moikka kaikille!

Viimeksi kun sain aikaseksi päiviteltyä taas blogia, aioin kovasti kirjoittaa toisen merkinnän heti putkeen, mutta yllätys yllätys keksin jotain ihan muuta takemistä sille iltaa. Värjäsin tukkaa ja menin aikaisin nukkumaan. Kuontalo on tällä hetkellä paikoittain lila, paikoittain musta ja latvoista ruskea. Mielenkiintoinen lopputulos siis, mutta tällä mennään.

Mun piti tosiaan viimeksi päivitellä liikuntajuttuja, mutta asia sitten jäi puolitiehen. Mulla on ollut nyt kaksi viikkoa sellainen olo, ettei salilla käynti ole kiinnostanut pätkääkään. Pelkkä ajatuskin on tununut pakkopullalta, ja varsinkin jos olen pakottanut itseni paikan päälle, niin johan vasta pakkopullalla tuntuukin!

Edellisviikolla kävin muistaakseni kahteen, vaiko kolmeen kertaan ja podin kamalia omantunnon tuskia, koska en omasta mielestäni käynyt tarpeeksi ja olin muutenkin koko viikon syönyt mitä sattuu. Vapaana viikonloppuna kiinnosti enemmän kaverit kaupungin yöelämä. 

Viime sunnuntaina päätin, että tulevalla viikolla menen jos huvittaa. Eikä huvittanut. Sen verran tuli viikon aikana Fressillä käytyä, että maanantaina olin Tiina Katariinan kanssa kokeilemassa mun sykerajoja. Kyseisen päivän salijutuista voit lukea tästä.

Tiinallekin selitin kovasti kun ei ole ollut sellaista totutunlaista fiilistä, että "jes nyt mä lähden salille" vaan on jotenkin ollut kauhean veltto olo ihan kaiken kanssa. Tiina kehotti pitämään paussin ja ihan hyvillä fiiliksillä olen tuota paussia nyt vietellyt. Maanantain salikäynti oli muutenkin lähinnä sitä, että minä puhua pulputin kaikenmoista joutavaa minkä ehdin ja Tiina meni läpi omaa ohjelmaansa. Ei vain huvittanut tehdä yhtikäs mitään.

Mulla ei ole enemmin ollut tälläistä ei huvita-fiilistä, mutta en toisaalta ole jaksanut ottaa asiaa kovin raskaasti. Tiedän että vielä jossain vaiheessa minua alkaa huvittamaan taas tuo salilla käynti - ja sitten otetaan taas ruuankin kanssa itseään niskasta kiinni. Ruokapuoli ei ole kuitenkaan sinällään mennyt pahasti penkin alle, on tullut vaan syötyä välillä huonosti ja sen kummemmin ajattelematta, muttei onneksi niin, että pitäisi pelätä mitään suurta suunnan muutosta painorintamalla.  Pitäisi varmaan vaan keksiä jotain uutta tuonne salille, kunhan huvituskin palaa?

Juurikin tämä on mun mielestä parasta kokonaisvaltaisessa elämäntapamuutoksessa; se että minua ei huvita, ei tarkoita käytännössä sitä että söisin pitsaa ja karkkia joka päivä. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että noniin, kerrankos minä repsahdin, nyt menee kaikki päin persettä, luovutan yms, vaan tällä hetkellä mennään niin sanotusti "nollilla". En ole vain jaksanut pariin viikkoon mennä niin pikkutarkasti kuin normaalisti, mutta samat linjat ovat pääasiassa pitäneet. Esimerkiksi tänään sallin itseni maistaa siskon luona voileipäkakkua, enkä kuollut siihen.

Yksi asia on muuten pyörinyt jo pidempään mielessä. Koko tämän laihtumisprosessin aikana olen ajatellut lopettavani noin seitsemänkymmenen kilon tienoille, eli noin 70-72 kg. Painan tällä hetkellä siis sen reilut 75 kiloa, joten tässä olisi vielä noin viitisen kiloa karistettavana. Monet, joiden kanssa olen puhunut tästä laihtumisesta, ovat kommentoineet "älä nyt enää, eihän susta jää kohta mitään jäljelle". 

Jossain vaiheessa mietin kovasti, että jaksaisin kyllä pudottaa vielä toisetkin viisi kiloa (jolloin paino olisi siis noin 65 kg), mutta nyttemmin tuo 70 kg *) on tuntunut ihan riittävältä. Mun on pakko keskustella tästä asiasta paremmin huomenaamulla Marian kanssa painonhallinnassa, koska uskon että tämä huvitusasiakin on jollain tavalla kytköksissä tähän "päämäärättömyyteen". Minulla ei nimittäin ole mitään tarkoituksella asetettua tavoitetta, vaan tämä on pitkän aikaa ollut tälläistä painon putoamisen seuraamista.  

Alkuaikojen painonhallintatapaamisissa Marian kanssa päätettiin joka kerta, paljonko seuraavaan kertaan mennessä on pitänyt pudota. Joulun jälkeen asia on hieman unohtunut ja olen aina vain ilmoittanut paljonko painoin kyseisenä aamuna ja vertaamme sitä viime kerran painoon. Tämä on myös osaltaan johtanut siihen, että olen ottanut jossain kohdin löysin rantein ja ajatellut "hyvä kunhan on jotain pudonnut" vaikka tiedään että olisin pystynyt pudottamaan enemmänkin.. Mutta kun ei ole ollut sitä tavoitetta!

Toivotaan kuitenkin että kesään mennessä painaisin Aion painaa kesään mennessää tuon 70 kiloa, jolloin voin aloittaa normaalin elämän ja pääsen toivon mukaan suhteellisen nätisti pois tästä laihdutusmoodista. Liikunta ei tule kuitenkaan jäämään pois kokonaan missään vaiheessa, sen lupauksen tein itselleni aikoja sitten. Kunhan painan haluamani verran, voin oikeasti aloittaa jonkinlaisen kiinteytysoperaation, vaikka ihan ammattilaisen avulla.

Tällaisia mietteitä näin sunnuntai-illalla. Tuliko teille lukijoille mitään mieleen tästä päämäärättömyydestä tai ei-huvita fiiliksestä? Mitä mieltä olette tästä 70 kg suunnitelmasta?

Päivän bonuksena housut, jotka otan huomenna mukaan painonhallintatapaamiseen ja näytän Marialle. Käytin näitä viimeksi kun olin nykyisen työpaikkani haastattelussa, eli kesä-, heinäkuussa 2011. Aika uskomatonta! Mulle tuli näistä housuista itseasiassa vielä sellainen makkara rintojen alle.







PS.  Olin todella otettu kun viime viikolla eräs vanha koulukaveri otti yhteyttä ja kysyi lupaani erääseen asiaan. Tulen ottamaan osaa erään terveydenhoitojaopiskelijan lopputyöhön, joka käsittelee laihtumista ilman leikkauksia ja syömishäiriöitä - oman tahdonvoiman ansiosta siis. Kyseessä oleva valmistuva terkkari tulee jossain vaiheessa huhtikuuta haastattelemaan minua asian tiimoilta. Odotan tätä asiaa kovasti, saa nähdä millaisia kiperiä kysymyksiä sieltä tulee!



*) Pieni huomautus;  tiedän, BMI:n mukaan olen vieläkin ylipainoinen 70 kiloa painavana (olen 158 cm pitkä), mutta en koskaan ole halunnutkaan olla mikään luuviulu, ei ole vain minun juttuni.  Esimerkiksi blogini kuvauksessa tarkoitan normaalipainolla juurikin itsestäni hyvältä tuntuvaa painoa, en todellista ja laskennallista normaalipainoa, jossa BMI olisi 20-25.



7 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Nyt mahdut tonne toiseen pulttuun! :D Mulla on jatkuva ei huvita-fiilis, helmikuussa hankittu salikortti on vieläkin korkkaamatta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mille salille Linda sulla on jäsenyys?

      Hei kyllä tää tästä, ensi viikolla voisi harkita poltetta ainakin kerran, koska poltteeseen on tehty uusi ohjelma :) eikö tää tästä jossain vaiheessa piristy, niin sinulla kuin minullakin ;)

      Poista
  2. Tuo 70kg on ollut sun oma alustava suunnitelma ja päämääräs. Jos se tuntuu edelleen hyvältä niin siihen sitte tähtäämään. Mielestäni on väärin kenenkään sanoa toiselle paljoko pitää painaa jne.
    Ihan hyvä varmasti pitää pientä lomaakin ettei raasta ittiänsä liikaa, meillä kaikilla on oma jaksavuutemme ja sietorajamme. Liiallinen kropan rääkkääminen ei oo pitemmän päälle terveellistä, liian usein se tuppaa menemään pakkomielteiseksi.
    Vertaa vaikka kroppaasi ja rakkautta, kohteletko kroppaasi yhtä rakastavasti kuin jotakuta rakastasi/lähimmäistäsi? Usein tulee hieman kaltoinkohdeltua itseään, kait sitä on liian lähellä nähdäkseen kaikkea sitä "luxustelua", huolenpitoa, hellyyttä mitä oma keho tarvitsee.
    Tuo ei-huvita fiilis tuloo aina silloin tällöin vähä kaikessa vastaan. Liikkumiseen (ja kaikkeen muuhunkin) voi hakea mielekkyyttä oman sisäisen lapsensa kanssa, ottamalla kirjaimellisesti tekemiseensä leikin mukaan :) Kyllä vain, huolettoman, uteliaan ja uskaliaan lapsen mielin matkaan. Se vaatii vain pokeria, mutta kannattaa kokeilla ;)
    -Akka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Akka ja kiva nähdä sua taas täällä ♥

      Joo, kyllä se taitaa tuo 70kg piisata, sitä oon alunperin ajatellutkin. Se pitää vielä tarkentaa, ettei kukaan ulkopuolinen ole koskaan sanonut minulle paljonko mihinkäkin mennessä pitää painaa, ei Maria eikä kukaan kaveri.

      Esimerkiksi painonhallintatapaamisessa ollaan menty aina niin että olen itse heittänyt jonkin tavoitteen ensi kerralle ja Maria on joko hyväksynyt sen tai yrittänyt toppuutella, jos tavoite on ollut liian kova :)

      Hyvä pointti muutenkin tuo "rakastatko omaa kroppaasi niinkuin jotain läheistäsi" niin ihan tosissaan en ole ennemmin tuollaistakaan ajatellut. Tosi usein tulee kohdeltua itseään kaltoin; niinkin pieni esimerkki kuin vaikka kissan raapiminen. Olisin todella pahoillani jos vaikka Simo runtelisi kaverini kädet täysin ja häpeäisin, mutta omilla käsillä ei oo niin merkitystä, ne saa olla kuinka raadellut tykkää. Aika jännää vai mitä? Kai se on joku asia johon ollaan kasvettu tai jotain? En osaa sanoa..

      Tämä lapsimainen lähestymistapa on kyllä ihan totta ja usko pois ymmärsin jopa oikeasti mitä tarkoitat tällä. Pitäisi osata tarttua uusiin juttuihin lapsenomaisesti ilolla ja uteliaisuudella ilman ennakkoluuloja, mutta aikuisena sitä tuppaa vain ajattelemaan "en minä osaa, en kuitenkaan tykkää siitä". Yksi mikä on tällä hetkellä pyörinyt kovasti mielessä, liikuntalaji jota tekisi kovasti mieli kokeilla siis, on tuo uiminen.

      Taitaa käydä nyt niin että täytyy lähteä ostamaan speedot ja kellukkeet ;)

      Poista
    2. Tuota lapsenmieltä voi aluksi hakea kävelylenkin lomaan, pujahtaa matkan varrella leikkipuistoon keinumaan ja nyt on aika sopivasti vesilätäköitäki missä pomppia. Päästä vain se sisäinen lapsesi irti ;)
      Uuden tekemises ja miksei vanhankin, kannattaa nauttia jokaisesta vaiheesta. Esim. kutominen, nauti jokaisen silmukan kutomisesta sen sijaan että näkisit mielessäs vain valmiin sukan. Kun keskittyy jokaseen työvaiheeseen täysin, nauttii ja tekee huolella niin lopputulos on huomattavasti parempi ku vauhdilla päämäärään tähdätyssä.
      Uiminen on tosi hyvää liikuntaa ja siinä saa kyl koko kroppa kyyttiä, täytyypä itsekin ryhristäytyä tuolla saralla :) Ja vaikka sitä kuinka aikuisia ollaan niin ei muuta kun kunnon arsenaali uimaleluja rannalle mukaan ens kesänä ja räpiköörä ja kikatella kuin pahaanenkin kakara ;D tyyli vapaa.....
      -Akka-

      Poista
    3. Niimpä, tyyli vapaa :) huomenna mennään siskon kanssa korkkaamaan tämä uimisajatus ja siskoki vain sano että nyt mennään ja "klotatahan minkä keriitäään". Pitää vaan vähä seurata tätä olotilaa ku flunssaa pukkaa :(

      Oli kyllä aika kova kun ostin koon 40 uikkarit :o
      Oon itseasiassa haaveillu bikineistäki mut hyijje, kaikki on jotenki ihan vajaan mallisia :f

      Tuo sun silmukka esimerkki on kyllä ihan totta. Osaatpas sinä nainen laittaa mut ajattelemaan! Lisää tätä kiitooooos! :)

      Poista
    4. Niin ja muuten, mietin tuota keinumista, erittäin hyvä ajatus, koska mun berberi ei oo itseasias ennemmi mahtunu keinun istuinosaan. Nyt saattaapi mennä ;)

      Poista

Anonyymi kommentoija, ilmoita nimimerkkisi!