sunnuntai 3. helmikuuta 2013

The Beginnig is Always the Hardest Part



Hei kaikille ja tervetuloa liikunta-, treeni ja laihdutusblogiini!

Näin ensimmiseksi viralliseksi blogimerkinnäksi aioin yrittää saada kirjoitettua joitain faktoja -aika tiiviisti kuitenkin- siitä, mitä on tapahtunut minulle ja kropalleni viimeisen runsaan vuoden sisällä. Idea blogin kirjoittamisesta tällä aiheella on muhinut jo kauan aikaa, en ole vain saanut itseäni niskasta kiinni aloittaa. Näin jälkeenpäin ajalteltuna olisi ollut hyvinkin fiksua aloittaa saman tien kun aloitin tämän uuden elämäni, mutta jälkiviisaus jääköön sikseen.

Olen siis 24-vuotias Etelä-Pohjalainen nainen, joka on lapsesta saakka ollut lihava. Elämäntapamuutoksen tein marraskuussa 2011, kun ystäväni tutustutti minut karppaukseen, joka tuolloin oli kovasti "muotia". Tajusin, etten edes oikeastaan tiennyt mitään ruuasta, vihasin liikuntaa ja olin muutenkin laiska ja tyytynyt kohtalooni 115 kiloisena läskisäkkinä. 

Karppaus oli yllättävän helppoa aloittaa. Jääkaappi ammotti sinä aamuna tyhjyyttään ja palkka oli napsahtanut tilille. Menin vapaapäivän kunniaksi ruokakauppaan, jossa vietin todella pitkän tovin. Luin jokaisesta tuoteesta ravintosissällön ja otin käyttöön yleisen säännön, etten osta mitään missä on yli 5g / 100g hiilihydraattia. Siitä se sitten lähti.

Myöhemmin aloin säännöllisesti käydä painonhallintatapaamisissa työterveyshoitajallani. Tuolloinen hoitajani Hanna oli todella ihana ja kannustava, ei missään vaiheessa painostanut, mutta osasi kyllä sanoa jos tein jotain hänen mielestään huonosti ruokavaliotani koskien.

Liikunnanvihaajana muistan keksineeni jos jonkinlaisia tekosyitä miksi ei huvittanut, ei ollut rahaa, ei aikaa ties mitä, kun Hanna yritti saada minua liikkumaan. Sain pelkällä syömisellä pudotettua reippaan 15 kg, joka sai minut tyhmästi ajattelemaan että laihdun tulevaisuudessakin pelkällä oikein syömisellä. 

Hannan sanat jäivät kuitenkin pyörimään päähän ja kesällä 2012 hankin itselleni salijäsenyyden työpaikkani läheisyydessä sijaitsevalta kuntosalilta. Jossain vaiheessa tajusin olevani sydänjuuriani myöten rakastunut liikuntaan, varsinkin kun kukaan ei siihen enää pakottanut. Ei ollut paskoja liikuntamaikkoja, jotka saivat omantunnon pohjamutiin osiottamalla omalla käytöksellään "Ei tuo läski mitään osaa", vaan ymmärsin tekeväni sen kaiken omasta puhtaasta halustani ja koska liikkuminen oli kivaa. Onnistumisen tunteet vahvistuivat ja rakastan tälläkin hetkellä sitä hikistä tunnetta liikuntasuorituksen jälkeen. Nykyään puran kaiken vitutuksen ja pahan mieleni salille; liikunta voi olla niin monella tapaa ihanaa ja terapeuttista.

Jossain vaiheessa viime vuotta Hanna vaihtoi työpaikkaa joka tarkoitti sitä, että minulle tulisi uusi hoitaja, jonka kanssa seurata painoani. Stressasin etukäteen tulevaa hoitajaa, olisko hän millainen, mitä jos hän on joku vanha harppu, mitä jos häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä jos mitä jos... Tutustuin Mariaan ensimmäisen kerran loppukesästä ja heti ensitapaamisella tajusin että kaikki pelkoni olivat olleet turhaa. Uusi hoitajani oli entisessä työpaikassaan Härmän kuntokeskuksessa esimerkiksi luennoinut ihmisille painonpudotuksesta ja sen hallinnasta viikottain. Olisinko voinut lähemmäs lottovoittoa päästä?

Tämän hetkinen tilanteeni on tämän blogin kannalta se tärkein. Tottakai minulla on ollut ylä- ja alamäkiä tämän projektin kanssa, olen itkenyt syömisiäni ja piiskannut itseäni rangaistukseksi suklaan syömisestä, olen tajunnut että paino voi olla niinkin vittumainen asia, ettei se laske taikka nouse, vaikka miten olisit huhkinut asian eteen. On tullut paljon onnistumisia, senttejä on kadonnut ihan tolkuttomasti, kiloja karissut, kuullut ihmisten kommentteja siitä miten olen pienentynyt, ostanut pienempiä vaatteita.. kaikkea mitä siihen kuuluu, kun laihtuu ja ulkokuori muuttuu. 

Samalla tämä projekti on myös vaikuttanut sisäiseen minääni; näen itseni nykyään ihan eri tavalla, olen terveempi kuin koskaan ja rakastan itseäni enemmän kuin ennen. En kuitenkaan ole vielä valmis projektini kanssa, en edes vielä silloin kun saavutan tavoitepainoni. Tiedän, että minulla on vielä paljon edessä, mutta aioin mennä päivä kerrallaan. 

Tässä blogissa tullaan seuraamaan minun taivaltani tästä painopisteestä (76,8 kg, tämän päivän aamupainoni) siihen pisteeseen, jonka aioin kesään mennessä tavoittaa (n. 72-70 kg). Tiedän, ettei painoa ole enää paljoa pudotettavana, mutta uskokaa pois, se on sitäkin tiukemmassa. Sen lisäksi tavoitepainon saavutettuani aioin kirjoittaa tulevaisuudessa painonhallintatapaamisistani Marian kanssa (n. 1 kerta/kk ellei toisin sovita) ja siitä, miten pääsen taas takaisin normaaliin elämään ja normaaliin syömiseen kiinni. Näiden asioiden lisäksi haluan raportoida liikunnallisesta puolestani, yleisesti ottaen fiiliksistäni koko projektia kohtaan ja tietysti raportoida tapahtumia puntarissani.

Tästä tuli todella tiivistetty (mutta silti ihan liian pitkä) tekstipläjäys, mutta tärkeintä on kuitenkin tuleva. Toivottavasti päädyt seuraamaan blogiani tulevaisuudessa ja saat siitä itsellesi jotain positiivista, kuten minä aioin itselleni tästä saada. Olet mitä lämpimimmin tervetullut seuraamaan minun matkaani läskimammutista normaalipainoiseksi naiseksi ja kommentoimaan, kysymään, kritisoimaan, itkemään ja nauramaan kanssani. 

Seuraavassa blogimerkinnässäni aion kertoa tarkemmin painostani, miten se on matkan varrella jo pudonut, mikä  oon todellinen tavoitteeni ja miksi, miten liikun ja miltä tämä kaikki on tuntunut tähän mennessä. Tulethan mukaan ensi kerrallakin!






 


9 kommenttia:

  1. Hei,

    sinulla on tahdonlujuus ja halu hallussa. Omaat (rivienvälistä) jopa angstisen kurin itseäsi kohtaan. Mutta rakkaus itseesi on vielä hukassa. Jos olisin noin hyvännäköinen ja vielä nainen, (eteläpohjalaisittain) kusisin hunajaa.
    Poweria jatkoon. Seurailen.com :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuria löytyy, mutta osaan kyllä hölläilläkkin; esimerkiksi eilen söin 1,50€ edestä irttiksiä (ne pandan kukkakonvehtisuklaajutut on mun heikkous), joten osaan myös ottaa rennommin ;) Kiitos kommentista, toivotaan että itsekkin jossain vaheessa kustaan hunajaa :D

      Poista
  2. Moi! Tiina Katariinan blogin kautta tänne tieni löysin, ja ensivaikutelmani on, että pidän näkemästäni. Mielenkiintoinen ja kaunis kirjoittaja, jolla on iso urakka takanaan ja tekemistä vielä edessä. Samaistun. Viimesiä kiloja tääkin koettaa tiristellä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pinja ja tervetuloa seuraamaan tulevaisuudessakin! :) Hjoo iso on urakka mutta nyt keskitytään tulevaisuuteen ja loppukiriin :) tutustun sinunkin blogiisi kunhan vaan pääsen koneelle :)

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! :D Olipas hauska kommentti, taas näitä tilanteita missä oon ihan silmät pyöreenä että "mitääää" :D Mutta Kiitos Linda, tervetuloa lukemaan blogia ja hauska ajatus, että joku konkreettisesti voi seurata muutosta, vaikka niin että käyt asiakkaana ja työpaikallani :)

      Poista
    2. Voi ei klikkasin ihan väärää kohtaa ja poistin lindan kommentin. Miten saan sen takaisin? Osaako joku auttaa? Google ei antanut mitään :((

      Poista
  4. Ensinnäkin: Hyvä sinä! Huomaan että ollaan melko samassa tilanteessa. Mä aloitin projetin 1.1.2012 ja kiloja on pudonnut vasta 29,6, matkaa oon jäljellä vielä reilusti. Niin ja aloituspainoni oli 116kg. Pisitin blogin pystyyn myös noin viikko sitten!
    Tätä jään ehdottomasti seuraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maya ja tervetuloa seuraajaksi!

      Poista

Anonyymi kommentoija, ilmoita nimimerkkisi!